Vaellusreissu Wienin ylle

21.10.2013 | Rosa Haapala ja Essi Halonen

Reipas viikko saapumiseni jälkeen Wieniin yliopiston vaihtarijärjestö Erasmus Student Network järjesti meille vaihtareille vaellusreissun läheiselle vuorelle. Tai no varmaan jonkinmoinen kukkula paikka taisi paikallisille olla, mutta varsinkin Oulussa asuneelle se kyllä ihan vuorelta tuntui.. :D Edellisenä iltana olleiden jo toisten tervetuliaiskemujen jälkeisenä aamuna lähdimme vaeltamaan ja yllättävän moni saapui paikalle! ESN ilmeisesti oli tarkoituksella järjestänyt retken juuri bileiden jälkeiselle paikalle, sillä kuulemma usean sadan ihmisen vaellus olisi voinut tuottaa jonkinlaista hankaluutta..

Itse olin paikalla jo hyvissä ajoin, varttia ennen lähtöä ja hetkisen yliopistolla istuttuani mietin, miten paikalla ei näy ketään muuta vaellusasuista opiskelijaa. No, hyvähän se oli hyvissä ajoin tulla paikalle, mutta kun se paikka taisi olla väärä, ja vielä aika paljonkin.. Eipä siinä, puhelua äkkiä muutamaan suuntaan ja selvittämään, missä kyseinen paikka sattuisi sijaitsemaan. Ja tietenkin aikamoisen kaukana, ja paikalle päästäkseen tuli ottaa metro, vaihtaa metroa ja lopuksi vielä vaihtaa ratikkaan, jonka löytäminen itsessään asemalta oli yksi operaatio. Kovasti koetin kysellä ratikkaa B asemalta mutta eipäs sitä löytynyt mistään lähimailtakaan, mikä ei kovin ihme ollutkaan, kun oikea ratikka olikin D… Lopulta saavuin paikalle hiki hatussa reippaat puoli tuntia myöhässä ja voin kertoa että kyllä hävetti. Ryhmä oli jo lähtenyt kävelemään kohti vuorta, mutta onneksi muutama vaihtarikamu odotti minua pysäkillä ja yhdessä otimme heidät kiinni.

Suomalaisena ja vielä suhteellisen lähellä metsää ja luontoa kasvaneena ja eläneenä vaellukselle lähdettäessä päällä on jonkinmoiset vaatteet, jotka sopivat kiipeämiseen ja jalassa lenkkarit. Lisäksi kun lähdetään vaeltamaan, silloin vaelletaan eikä vain maleksita verkkaisesti.. :D Voitte vain kuvitella ilmeeni kun paikalle saavun, ja reippaasti puolilla tytöistä oli farkut tai hame ja itse retken vetäjä taisi kiivetä ylös villakangastakissa ja farkuissa. Muutama oli ryhdistäytynyt ja jopa tennarit jalkaansa laittanut, mutta lopullisen silmien pyöristymisen kyllä aiheutti tyttö nilkkureissa, joista löytyi vähintään reipas 5 cm korko. Siis mitä, vaellusretkellä korkkareissa? Villi veikkaus, että kun vuori kohosi edessämme ja välillä suhteellisen jyrkkä tie oli kiivettävänä, oisi kyseinen tyttö kaivannut aika suuresti lenkkareita.. :D

Lopulta kipusimme ylös asti ja maisemat olivat kyllä aika mahtavat! Ylhäältä löytyi jonkinmoinen linnoitus ja täytyy kyllä myöntää, ettei tullut katsastettua, mikä linnoitus kyseessä oli.. Mukava, että ESN järkkää välillä tällaisiakin ainaisten bileiden sijaan, vaikka tuskin niissä mitään valittamista on.. :D Laskeuduimme kivaa pientä tietä pitkin alas viinitarhojen keskellä ja voi miten kauniita ne olivat! Juteltiinkin vaihtarikaverin kanssa, kuinka jos joskus tulevaisuudessa tuntuu että olisi paussin aika, muutamme kukkuloille viinitarhureiksi, ei varmaan huono idea sekään olisi!

Sattumalta törmäsin vaelluksen alussa suomalaiseen ja vielä oululaiseen Janetteen! Tiesimme toisemme opetusharjoittelusta ja parilta pedagogisen kurssilta, mutta enpäs oisi arvannut, että täällä törmäämme. Pieni on kyllä maailma! :)

Kulttuurieroista on kyllä pakko mainita vielä sen verran, että kun porukassa lähdetään esimerkiksi juuri vaellukselle, huomaa kyllä ketkä ovat suomalaisia. Mistäkö? No siitä, kun muut jäävät ihailemaan maisemia, istuskelemaan ja muuten vain nauttimaan näköalasta, nappaa suomalainen pari kuvaa, katselee hetken ja olisi heti jatkamassa matkaa.. :D

-Essi