Helmikuun kuulumisia

10.2.2014 |

Tervehdys taas!
Uusi kuukausi ja uudet kujeet; tai oikeastaan vanhat kujeet. Aika tuntuu näin keväällä kuluvan niin nopeasti, ettei tunnu ehtivän tekemään yhtään mitään ja nuo tekemättömät työt stressaavat entistä enemmän.

Koko ajan tuntuu olevan jonkinlainen projekti työn alla, mutta liian monta rautaa kun on tulessa, niin mikään ei etene. Täytyisi keskittyä kerrallaan vain yhteen juttuun. No, onneksi tämä kuukausi on vielä kurssien puolesta suhteellisen kevyt.

Viime viikolla tuli kursittua kasaan rikastustekniikkaan liittyvä ryhmätyö. Varsinainen eepos siitäkin vaan tuli, voisi varmaan pienellä lisäpanostamisella muokata prosessitekniikan kandiksi. Heh. Tämän viikon perjantaina olisi vielä aiheeseen liittyvä tentti, joka mitä ilmeisimmin pitää sisällään mineraalien vaahdotuksen teoriaa: Miten muodostetaan kestävä kuplasto? Miten saadaan tietty mineraalipartikkeli kiinnittymään selektiivisesti kuplaan ja miten mikäkin lisätty kemikaali vaikuttaa lopputulokseen? Hieman pihalla olen tuosta aiheesta ollut, vaikka perusasiat ovatkin hallussa. Viikonlopun lukemisen jälkeen jonkinlainen kuva on (ehkä) alkanut muodostua, mutta vähän soitellen sotaan tässä ollaan menossa perjantaina.

Tässä vaahdotusten ohessa olen koittanut kandin työhöni vähän suunnitella jonkinlaista rakennetta ja lukea lähdeaineistoa. Jonkinlainen kuva siitäkin alkaa pikku hiljaa muodostua.

Vaikka noita töitä tuntuu olevan tasaiseen tahtiin niin paljon kuin vain tekemään ehtii, niin en silti voi sanoa, että tämä vaikeaa olisi. Työlästä ja energiaa vievää, mutta ei kuitenkaan mitään rakettitiedettä; joskin puhun nyt vain näistä omista kursseistani.

Kerroin aiemmin hieman taustoistani ja miten tätä geologiaa lähdin opiskelemaan. Aloitin siis syksyllä 2010 ja voin sanoa tuon ensimmäisen syksyn olleen ehkä työläin ja vaikein jakso koko opiskeluaikana. Suurin syy varmaan löytyy noista pakollisista sivuaineopinnoista, eritoten matematiikasta ja kemiasta. Edellisen kerran olin matematiikkaa ja kemiaa opiskellut lukiossa 2000-luvun alkupuolella ja tuntui, että melko palikka-tasolta sai taas aloittaa. Eikä se matematiikan osaaminen silloin lukiossakaaan oikein vahvaa ollut, vaikka pitkän matematiikan kirjoitinkin (valinnaisena). Kemiasta kyllä jollain tapaa olen aina pitänyt ja sitä tykännyt opiskella, mutta unohtuuhan nuo vuosien mittaan jos ei missään tarvitse.

Noh, kovan työn ja tuskan jälkeen syksyllä 2010 nuo matematiikan ja kemian pakolliset kurssit sain sitten suoritettua. Harmittaa vain, että tiedot käytön puutteessa helposti unohtuvat (yleensä 2-3 viikkoa viimeisen tentin jälkeen). Geologiaa opiskellessa tuota pitkää matematiikkaa ei juuri ole tullut vastaan, kemian ymmärtämisestä tosin on paljonkin hyötyä. Tosin tuo kemian perusteet -kurssi ei oikein tarjoa riittävää teoreettista pohjaa kaikkien ilmiöiden ymmärtämiseen, mutta noita asioita voi sitten itsekseen opiskella (jos riittää inspiraatiota).

Entäpä sitten nämä oman tieteenalani kurssit? Varmaankin optinen mineralogia on aiheuttanut eniten työtä ja hiusten halkomista. Erityisesti teorian ymmärtäminen vaati aikamoista tankkausta ja rautalangasta vääntämistä, ennenkuin lamppu syttyi. Vaativahan tuo kurssi oli, tenttiin valmistautuminen oli pitkälti tärppien varassa. Teoriatentin lisäksi suuri osa kurssin sisällöstä oli polarisaatiomikroskooppiin tiirailua ja ohuthieitten tutkimista. Siellä sitten arvailtiin oliko mineraali optiselta luonteeltaan positiivinen vai negatiivinen, oliko optisia akseleita yksi vai kaksi ja mistä rakeesta löytyisi se korkein interferenssiväri… Monta pitkää arki-iltaa tuli istuttua mikroskoopin ääressä ja välillä lauantainakin löysi itsensä mikroskopoimasta, että sai seuraavalle viikolle vaadittujen mineraalien työselostuksen valmiiksi. Todella hyvähän tuo kurssi sinällään on, sillä mikroskooppi on yksi geologin perustyökaluja, eikä noita asioita opi kuin tekemällä. Sääli vaan, että nykyään kurssien sisällöistä joudutaan tinkimään melko paljon ja käytännön taitoja joutuu opettelemaan melko itsenäisesti, joko kesätöissä tai viimeistään gradua tehdessä.

Tuosta tulikin taas mieleen.. Kesätyönhakuakin pitäisi tällä viikolla taas miettiä. Tuo hakuhan alkaa näin helmikuussa olla kuumimmillaan. Tasaiseen tahtiin noita hakemuksia on tullut väsäiltyä, mutta en mitään intensiivistä hakua ole pitänyt päällä. Kokemuksesta voin sanoa, että parempi edetä tuossakin hommassa askel kerrallaan ja keskittyä jokaiseen haettavaan paikkaan kunnolla ja miettiä oikeasti sitä hakemuksen sisältöä. Edellisvuosien hakemuksista kannattaa ottaa opiksi ja tehdä pientä analyysia. Jos jokin hakemus tuotti hedelmää, voi miettiä mikä siinä oli hyvää ja toisaalta mitä vikaa niissä muissa oli. Jos mahdollista, kannattaa luetuttaa niitä omia tekstejä muilla ihmisillä, mieluiten puolueettomilla tahoilla. Se näkemys, mikä ihmisellä on itsestään oman päänsä sisällä, eroaa yleensä melkoisesti siitä, mitä muut näkevät. Ja toisaalta, se oma näkemys muokkautuu usein sen mukaan, millaista palautetta muilta ihmisiltä saa… No en ehkä paras henkilö ole töiden haussa ketään neuvomaan, mutta onhan tuossa hommassa tiettyjä perusjuttuja, mitkä on hyvä tietää. Katsokaa netistä mallia, sieltä sitä tietoa löytyy kun jaksaa kaivaa…

Tämän viikon jälkeen onkin tuo rikastu(mi)stekniikan kurssi paketissa (tentin tuloksesta riippuen). Sen jälkeen on parisen viikkoa ihan tyhjää luentojen osalta, joten voisi olla aikaa saada paperille jotain tuohon kandin työhön liittyen. Osa ajasta tosin pitää käyttää louhintatekniikan tenttiin lukemiseen, mutta sen ei pitäisi olla mikään haastava juttu. Suuret ovat siis suunnitelmat, mutta saapa nähdä miten käytännön toteuksen kanssa käy. Varmaan tulee myös kotipuolessa Etelä-Pohjanmaalla vierailtua, kun on tuollainen pidempi vapaa. Säännöllinen maisemavaihdos ei todellakaan haittaa. :)

– Ville K.

Ei kommentteja artikkelille “Helmikuun kuulumisia

Kirjoita kommentti