Lomalta paluuta ja stressikäyrän hallintaa

22.3.2014 | Ville Kallio

Jospa muutama seuraava viikko olisi jonkin verran helpompia, jotta päästään taas takaisin tähän kirjoitusrytmiin.

Viime blogissa mainitsemani helmikuun puolessavälissä ollut rikastustekniikan ilmiöiden tentti meni pakettiin ihan mukavasti. Kieltämättä jonkin verran harmaita hiuksia tenttiin valmistautuminen aiheutti, koska aiheeseen liittyvä pintakemia ei oikein omaan pääkoppaan meinannut ensin pintaa syvemmälle mennä. Mutta suoritettua tuokin kurssin vain tuli ja vieläpä varsin hyvin arvosanoin.

Ennen parin viikon talvilomalle lähtöä oli aikaa järjestää pientä sosiaalista aktiviteettia olut-pruuvailun merkeissä. Sananmukaisesti pieneksihän tuo osallistujamäärä jäi tällä kertaa huonon ajankohdan vuoksi, mutta tilaisuus itsessään onnistui ihan mukavasti. Tarkoituksena oli siis ”nyyttäri-periaatteella” osallistujien kesken tehdä pieni sokkomaistelu hieman erikoisemmista oluista. Tuohon valikoimaan eivät siis kuulu monipakkauksina myydyt ”bulkkikaljat” kuin korkeintaan vertailukohtana. Tosin myös bulkkioluillekin voisi järjestää joskus vertailun, jossa selvittäisi erottuuko se oma ”suosikki” muiden saman kategorian edustajista. Uskallanpa väittää että harva tunnistaa vaikka miten ennakolta väittää Karjalaa Koffia paremmaksi.. Näitä maistelu-tilaisuuksia on tullut aiemminkin pidettyä ja parin aiemman sokko-kokeilun perusteella sokkona tehty maistelu on kaksin verroin mielenkiintoisempaa. Kun etiketit on peitetty, ei ole ennakkomielikuvaa vaikuttamassa. Humaltumistarkoituksessahan näihin tilaisuuksiin ei ensisijaisesti lähdetä, mutta yleensä maistelutilaisuuden jälkeen on ihan mukava ”noususuhdanne” päällä. :D

Vajaa pari viikkoa helmikuun lopusta vietin enemmän tai vähemmän lomailun merkeissä kotipaikkakunnalla Etelä-Pohjanmaalla. Talvilomanahan tuota oli hieman vaikeaa pitää, koska lunta ei ollut yhtään ja sää toi mieleen ennemminkin huhtikuun. En silti noita talvikelejä jäänyt kaipaamaan, koska itse en juuri talviliikuntalajeja harrasta. Hiihto-hommia sitä voisi vielä ajatella joskus kokeilevansa, kun saisi hankittua uudet sukset. No sitten joskus….

Paluu arkeen maaliskuussa pienen lomailun jälkeen oli suhteellisen raju. Parin viikon toimettomuuden jälkeen seurasi viikko intensiivistä luennolla täyspäiväisesti istumista, aiheena magmaattiset malmiesiintymät. Setti oli melko raskas fyysisesti, sillä enemmän tai vähemmän selkävaivoista kärsivänä tuollaiset pitemmät istumiset eivät kovin hyvää tee. Niinpä luentoja seuraava viikonloppu sitten piti toipuilla noista istumisen jälkiseuraamuksista. Kurssin sisältö itsessään oli mielenkiintoinen, vaikkakin suuren osan kurssin aiheista olikin kuullut jo useampaan otteeseen. Olisikohan ollut neljäs kerta kun kuulin tarinan Etelä-Afrikan ensimmäisten timanttien löytymisestä saman professorin kertomana. :D Tosin ei kertaus koskaan pahaa tee, koska asiat, joita ei päivittäin tule vastaan, tuppaavat unohtumaan ajan kanssa. Luentojen lisäksi kurssiin sisältyi varsin haastava malmiesiintymiin liittyvä ryhmätehtävä. Tarkoituksena oli selvittää tietyltä alueelta otettujen näytteiden alkuainepitoisuuden perusteella potentiaaliset kohteet, mistä malmia kannattaisi lähteä etsimään. Työ oli kieltämättä varsin haastava, mutta todella mielenkiintoinen ja oppimisen kannalta toivoisinkin lisää tällaista soveltavaa työskentelyä. Toisi mukavaa vaihtelua perinteiselle tentti-rumballe ja oppiminenkin saattaisi olla tehokkaampaa. Samaan kurssiin liittyen olisi vielä tiedossa seuraavina viikkoina ohuthieiden mikroskopoimista ja lopputentti.

Edellä mainittu ryhmätyö piti allekirjoittaneen varsin työllistettynä viime viikonlopun ja koko tämän alkuviikon. Kieltämättä nyt on aika lailla kaikkensa antanut olo, kun tuota työtä tuli tehtyä parhaimmillaan 12 tuntia päivässä. Nyt voi onneksi hieman ottaa iisimmin hetkisen aikaa. Tässä on meneillään pari muutakin kurssia samaan aikaan, toinen geofysiikkaa ja toinen hydrotermisten fluidien muodostamista malmeista, joilla käytyjä asioita pitäisi varmaan kertailla viikonlopun aikana. No, eipä tarvitse miettiä mitä tekee kun on ylimääräistä aikaa.

Stressikäyrä on kyllä varsin korkeissa lukemissa ollut parin viime viikon aikana, mutta sehän taitaa olla normaalitila opiskelijalle. Ainakin omalla kohdalla on tullut huomattua, että ilman pientä stressiä ei yleensä tahdo saada mitään aikaiseksi. Ilman deadlinea juttujen tekoa tulee lykättyä ja lykättyä ja kun riittävästi kuluu aikaa, alkaa asia olla jo kadonnutkin mielestä. Kurssitehtävien tekemisen siirtäminen hamaan tulevaisuuteen ei todellakaan kannata. Itse siirsin joskus pari vuotta sitten erääseen, silloin liian vaikeaan, kurssiin liittyvää tehtävän tekemistä niin pitkään, että asiat unohtuivat ja niinpä tuo tehtävä kummittelee edelleen. Pakollista tuon kyseisen kurssin suorittaminen ei ole ja varmaan nykytiedoilla sen tekeminen ei mikään vaikea homma olisikaan, mutta työläs kumminkin.

Tehtäviin liittyvät deadlinet ovat näin ollen hyvä juttu, koska tietty stressitaso pitää pyörät pyörimässä. Tosin liika on liikaa stressissäkin. Kun töitä kasautuu jossain vaiheessa liikaa ja useampaa deadlinea pukkaa samaan aikaan, saattaa liika stressin määrä lamauttaa kokonaan. Suurimmalta osin tuo stressinhallinta on suorassa suhteessa siihen, miten pystyy hallitsemaan oman ajankäyttönsä. Vaikka itse melko järjestelmällisesti ja varsin kaavamaisestikin välillä toimin, niin välillä tuo ajankäytön taito on niin hukkateillä kuin olla ja voi. No, ehkä se tästä kun riittävän monta vuotta harjoittelee…

Kevättäkin tässä jo alkaa pikku hiljaa pukata joten varmaan sekin tässä vähän lisämotivaatiota tuo. Ainakin valon määrän lisääntyminen on saanut aikaan sen, että aamuherääminen on huomattavasti helpompaa. Vielä kun saisi sen nukkumaanmenoajan kohdilleen niin tässähän alkaisi olla elämäntavat ihan kohdillaan. :D

Mutta, seuraavaa blogailu-inspiraatiota odotellessa…

– Ville K.