Vapun jälkeisiä tunnelmia

7.5.2014 | Ville Kallio

Viikonloppuna oli hieman takatalven makua ilmassa. Tänään maanantai-aamuna oli eilisen lumisateen seurauksena lunta viitisen senttiä maassa. No, ei siinä, normaalia toukokuun säätä. Yleensähän vasta äitienpäivän jälkeen alkaa kunnolla lämpenemään.

Vappu ja sen jälkeinen viikonloppu oli terveydelle sen verran rankka koettelemus, että vanha kunnon iskiaskin sieltä äityi vihoittelemaan. Melko tutuksi tullut kyllä tuo kaveri viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta aina se vain jaksaa uudestaan yllättää. No kaipa tuon kanssa taas jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen pääsee. Tosin ärsyyntymiskynnystä tuo kyllä jaksaa koetella, varsinkin kun joutuu junassa istumaan tuntitolkulla. Se hyvä puoli tässä junalla matkustamisessa sentään on, että tarvittaessa voi vähän asentoa vaihdella ja kävellä tarvittaessa. Ennen lähtöä nappaamani ibuprofeeni onneksi jonkin verran helpottaa olotilaa, vaikkakaan ei paras apu näihin hermoperäisiin kipuihin olekaan. Onneksi luentoja ei tälle keväälle kovin hirveästi enää ole. Luennon aiheeseen fokusoituminen ei nimittäin ole kaikkein helpointa, kun missään asennossa ei ole hyvä istua ja välillä tuntuu kuin sukkapuikkoa työnnettäisiin takareiteen tai pakaraan… Noh, josko tämä riittäisi näistä terveysasioista avautumisesta. Jokainen, joka kyseisestä vaivasta on kärsinyt, tietää mistä puhutaan. Ne onnekkaat, jotka vaivalta ovat säästyneet, eivät osaa kuvitella miltä se tuntuu. Enhän itsekään toisaalta tiedä miltä esim. migreeni tai muu ikävä vaiva tuntuu. Mutta näillä korteilla mennään, mitkä on jaettu.

Tänään olisi ollut puolilta päivin luento, mutta koska perillä Oulussa olen vasta myöhemmin iltapäivällä, tuo luento nyt jää väliin. Enkä usko, että mitään elintärkeää missaan. Nyt kun vain saisi jonkinlaisen lukumotivaation päälle, että jaksaisi käydä noita materiaaleja läpi. Viikonloppuna sainkin jotain aikaiseksi, mutta junassa ei oikein tuo lukeminen ota onnistuakseen. Tämä kirjoittaminen sentään sujuu ihan oukkidoukki.

Nyt vapun jälkeen noiden sosiaalisten happeninkien määrä alkaa pikku hiljaa vähenemään. Osa alkaa jo karkailemaan kesälaitumille. Sen verran tuo vappuviikko otti voimille, että sellainen parin viikon hiljaiselo voi olla ihan paikallaan. Puolen kuun paikkeilla olisi tarkoitus vielä jonkinlainen olut-pruuvaus järjestää, kunhan nuo kevään tentit saadaan kaikki pakettiin. Sen jälkeen voikin alkaa itse miettimään tarkempia kesäsuunnitelmia.

Kevät näyttää edenneen melko mukavasti ja ihan kesäisiä fiiliksiä tulee mieleen, kun tästä junan ikkunasta katselee. Melko tylsähän tämä Seinäjoki-Oulu -väli on, varsinkin Kokkolasta pohjoisen suuntaan, koska radan ympäristö lähes pelkkää metsää. Toki talven jälkeen tuo tylsäkin osuus näyttää ihan mielenkiintoiselta, kun lumi on sulanut. Ratatöiden ja routarajoitusten takia matkoissa menee nelisen tuntia suuntaansa, mutta jahka tuo kevät tuosta etenee, niin päästään taas normaaleihin aikatauluihin. Tosin tuntuu, että jo nyt voitaisiin käyttää normaalia aikataulua, koska juna on vartin verran etuajassa aikataulua lähes jokaisella isommalla asemalla.

Olisikohan tässä taas tilannekatsausta tälle erää. Seuraavat pari viikkoa menee varmaan noiden lukuhommien parissa ja tuon selkäongelman kanssa taistellessa. Jonkinlaista suunnittelua täytyy myös alkaa tehdä sen olut-pruuvin suhteen. Ei kai se sitten muuta kuin näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

– Ville K.