Matkalla biologiksi

9.6.2014 | Anna Lukkarinen

Eniten minua biologiassa kiinnostaa eläinten käyttätyminen ja pääaineeni tulee olemaan eläinekologia, vaikkakin ensimmäisenä vuonna harkitsin myös kasvifysiologiaan suuntautumista, kenties kasvimorfologian harjoitusten innoittamana. Voisin näin aluksi hieman valaista, miten olen tänne päätynyt ja kuinka opinnot ovat lähteneet käyntiin.

Yläasteella lempiaineekseni äidinkielen ohelle nousi biologia. Muistan keksineeni motivoivia muistisääntöjä sauva- ja tappisoluille teletapeista ja yleinen kiinnostus eläimiin heräsi. Pyörittelin jollain tasolla mielessäni eläinalaa jo 9. luokan keväällä, mutta koin itseni vielä kovin pieneksi ja epävarmaksi, joten päädyin lukioon kasvamaan ja miettimään tulevaisuuttani (tai no, ennemminkin lykkäämään sen miettimistä…). Lukion loppu koitti liiankin pian ja oli taas monia polkuja valittavana. Biologiaakin harkitsin, mutta lopulta hain ammattikouluun eläintenhoitoa opiskelemaan sekä ihan toista alaa AMK:iin. Ammattikorkeaan en ihan päässyt, joten takataskussa on nyt eläintenhoitajan paperit. Amiksen jälkeen hain biologialle, mutta ajatukset olivat sinä keväänä niin opinnäytetyössä kiinni, että lukeminen pääsykokeisiin jäi liian vähälle, enkä yllättäen tullut valituksi. Oman alan töitä ei Oulusta löytynyt, enkä viitsinyt jäädä vain pyörittelemään peukaloita, ja siten päädyin siivoushommiin. Vuosi kokoaikaisena siivoojana oli kumman motivoiva. Pääsykoemateriaalien pänttääminen oli – uskokaa tai älkää – mukavaa vaihtelua fyysisen työn vastapainoksi. Biologia ei itseasiassa ollutkaan enää ykkösvaihtoehtoni tässä vaiheessa, mutta pääsykoetta varten lukion bilsan kirjoja uudelleen tavatessa motivaationi biologian opiskelua kohtaan kasvoi, halusin tietää enemmän. Prioriteettini siis vaihtui kevään aikana, ja kesällä 2011 saapunut hyväksymiskirje Oulun yliopistoon oli mieluinen yllätys.

Fuksivuodesta päällimmäisinä mieleen ovat jääneet esimerkiksi lajintuntemus- ja kenttäkurssit sekä syksyn bileet ja muut ryhmäyttämistapahtumat. Niin, ja ne ihanat torstain aamukahdeksan kemian luennot, keskiviikkoiltaisin kun usein oli niitä tapahtumia… :) Harppaus lukiosta (ja amiksesta ja fyysisestä työstä) yliopistoon oli aikamoinen ja vaati jonkin verran sopeutumista. Pienelle fuksille tuli yllätyksenä, ettei luennoilla enää välttämättä käytettykään lukiossa opittuja solun osien virallisia suomenkielisiä nimiä, vaan englannin kielestä muodostettuja versioita, ja esiin tuli myös muita jännittäviä käsitteitä, joita ei aina sen kummemmin selitetty luentojen yhteydessä. Biologian sanakirja tulikin syksyn aikana tarpeeseen. Kasvien opettelemisen kanssa joutui todella hikoilemaan, olisi kannattanut aloittaa se jo ensimmäisellä viikolla, niin ei olisi tarvinnut enää tammikuussa istua näytteiden ääressä. ;) Kesän kenttiksillä ryömittiin suolla ja kahlattiin puroissa eikä Hautajärven excu jättänyt varmaan ketään kylmäksi. Iltoja Oulangalla vietettiin pänttäämisen lisäksi kodassa nuotion ääressä istuen, lentopalloa pelaten ja saunoen. Kaiken kaikkiaan fuksivuosi oli todella antoisa ja löysin sen aikana monta uutta hyvää ystävää.

Polkuni biologialle ei siis ollut kuopaton ja mutkaton, mutta täällä sitä nyt ollaan. Tällä hetkellä mielessä pyörivät muun muassa keskeneräinen kandidaatin tutkielma ja parhaillaan menossa oleva työharjoittelu. Näistä kuulette varmaan myöhemmin lisää.

-Anna