Kesälomaa geologin näkökulmasta, osa 2

14.7.2014 |

Taas sitä istutaan junassa, vaihteeksi etelän suuntaan. Pari viikkoa Oulussa pyörähti ihan tuosta vaan, mutta toisaalta aika oli juuri sen verran pitkä, että nyt on hyvä palailla lakeuksille. Paljon mahtui näihinkin pariin viikkoon asiaa. Tai mikä nyt on paljon, riippuu näkökulmasta.

Pegmatiitti, jossa kvartsia ja kalimaasälpää.

Ajattelen tätä paria viikkoa erityisesti irtiottona kandin tutkielman kirjoittamisesta. Kuten aiemmin olenkin maininnut, päivittäinen kirjoittaminen saattaa alkaa maistua puulta jossain vaiheessa. Tai ei kirjoittaminen sinällään, mutta tieteellisen tekstien kääntäminen ja hidas lähteiden selaaminen ja oikean tekstipätkän sijoittaminen oikeaan kohtaan. Sen verran hyvin/huonosti tämä irtiotto nyt meni, että nyt ei inspiroisi pätkääkään jatkaa kirjoitusurakkaa. Onneksi teoria-osuus on melko hyvällä mallilla, joten mitään mahdotonta työurakkaa kanditekstin parissa tuskin on edessä. Mutta se tarvittava vähäkin inspiraatio/motivaatio pitäisi nyt jostain kiven alta kaivaa esiin.

Kirjoittaminen sinällään ei itselläni töki, vaan nyt lomailun aikana on tullut runsaasti ns. luovia hetkiä. Olen entistä enemmän varmempi siitä, että aion jossain vaiheessa vielä sitä kirjan kirjoittamista kokeilla, kunhan saa hieman tuota pääkoppaa organisoitua noiden opiskelualaan liittyvien juttujen suhteen. Tieteellinen kirjallisuus ei kovin hyvin tuota luovan kirjoittamisen taitoa ruoki, joten pitää varmaan lukea sitten jotain hömppäkirjallisuutta. Elokuvien, ja myös videopelien kautta voi saada hyvää inspiraatiota kirjoittamiseen, mutta valitettavasti tekstin tuottamiseen noilla ei, ainakaan omalla kohdallani ole apua, koska visuaalisesti saatu ärsyke on valmiiksi ”pureskeltua”, eikä jätä juuri omalla mielikuvitukselle tilaa; ainakaan yleensä. No tämän asian pariin palaan varmaan vielä myöhemmissä blogeissa.

Pari viikkoa on mennyt melko mukavasti ihan vaan ollessa. Terassillla tuossa tuli pyörähdettyä menneenä viikonloppuna ja ranta-miljöössäkin on useampaan otteeseen tullut käytyä. En sinällään tykkää rannalla makailusta auringonotto-mielessä, mutta kun neljä seinää alkaa ahdistaa, eikä pelkästään lämpötilan vuoksi, on ihan mukavaa vaihtelua siirtyä ulkosalla lueskelemaan.

Netflix on vallan loistava keksintö, jonka parissa tälläkin lomalla on tullut vietettyä runsaasti aikaa. Tuohon mahtuu mm. ”How I met yout mother” 7.kausi, 5 kautta Californicationia ja jokunen elokuva siihen päälle. Vaikka sisälläni asuu jossain määrin pieni, kapinahenkinen piraatti, niin elokuvien warettaminen tuntuu nykyään jotenkin vanhanaikaiselta. Miksi harrastaa laittomuuksia, kun voi hyvällä omallatunnolla nimellistä kuukausimaksua vastaan katsella netistä suoratoistolla sarjoja ja elokuvia. Voi myös olla, että vanhemmiten on tullut vähän laiskemmaksi, eikä jaksa kaikenlaista säätämistä, mitä joskus noiden ”vaihtoehtoisin keinoin” hankittujen elokuvien yms. vuoksi joutuu tekemään.

Myönnettäköön, että ihan uusimpia leffoja tuolta Suomen Netflixistä ei näe, mutta itse katselenkin paremmin sarjoja. Enää ei ihan heti tulisi mieleen lähteä viikonloppuna videovuokraamoon rahojaan tuhlaamaan, kuten joskus muutama vuosi takaperin. Taitavatpa nuo Makuunit yms. puljut pikku hiljaa siirtyä digitaalisen jakelun puolelle. Elokuvateatteri on toki sitten oma lukunsa ja mielestäni suurelta valkokankaalta katsottu elokuva on isompi elämys, kun pelkkä elokuvan katsominen. Itse en viime aikoina ole juuri leffassa käynyt. Se on itselleni enemmän sellainen parisuhde- tai treffi-juttu. Ehkä sitä voisi taas syksymmällä… ;)

Noh, Netflix on ainakin käynyt kuumana viimeisen parin viikon aikana. Mitäs muuta vielä… Kivien perään en ole vielä kerennyt. En ole edes saanut nykyistä kokoelmaa käytyä läpi ja merkittyä mistä mikäkin murikka on peräisin, vaikka pitemmän aikaa on jo ollut suunnitelmissa tehdä tuo homma.

Näillä näkymin Keski-Suomen suunnilla kesätöissä oleva ”kollega” tulee pyörähtämään lakeuksilla ensi viikonloppuna, joten jonkinlaista kiviekskursiota maakunnan kivien parissa varmaan on tiedossa. Etelä-Pohjanmaahan on varsinkin kivien keräilijälle ja korukiviharrastajalle omanlaisensa ”Mekka”. Alue on tunnettu mm. lukuisista pegmatiiteista, jotka saattavat sisältää harvinaisia mineraaleja. Pegmatiitit esiintyvät useimmiten granitoidien yhteydessä ja niille on tyypillistä erittäin karkea raekoko, jopa yli 5 cm halkaisijaltaan. Koska rakeet ovat suuria, voi mineraaliharrastaja löytää todella hyviä näytteitä, joissa mineraalin kiderakenne on selkeästi nähtävissä ja rakeet ovat omamuotoisia. Omamuotoisella tarkoitetaan, että kide on sille ominaisessa, symmetrisessä asussa. Normaalistihan mineraalit ovat maksimissaan muutaman millimetrin halkaisijaltaan ja kiteiden muotoa voi olla hankala nähdä paljaalla silmällä. Tunnettuja paikkoja korukivien etsinnälle ovat varsinkin Kuortaneen Kaatialassa ja Peräseinäjoen Haapaluomalla sijaitsevat louhokset, joista joskus aiemmin on louhittu maasälpää. Nykyään nämä paikat ovat lähinnä kiviharrastajien ja louhossukeltajien kiinnostuksen kohteena, mutta 2000-luvun kiinnostus hi-tech -metalleihin, kuten litiumiin, on lisännyt myös malminetsintä- ja kaivosyhtiöiden kiinnostusta näille alueille. Ainakin Haapaluomalla on nähtävissä runsaasti litium-pitoista kiillemineraalia, lepidoliittia. Alueelta tavataan myös hyvin tunnettua litium-pitoista maasälpää, spodumeenia, joka on ehkä suurin kiinnostuksen kohde alueella.

Kotopuolesta telttapaikan kulmalta.

Melko epävakaisen alkukesän jälkeen helteet näyttävät saapuneen. En ole kyllä yhtään innostunut, suorastaan vi…taa, kun olotila tulee veteläksi ja pääkin pehmenee. Vaatettakaan ei voi vähentää kuin tiettyyn pisteeseen saakka, eikä muutenkaan kehtaa alasti joka paikassa olla. Itselleni nuo alkukesän vähän koleammat säätilat olivat ihan ok, kun en noita ranta-aktiviteetteja juuri harrasta. Kun tässä taas kotopuoleen asettaudun, niin mahdollisesti päädyn testaamaan telttamajoitusta. Kokemuksesta nimittäin tiedän sanoa, että hellejakson aikana lämpötilat kotopuolessa tuppaavat sisätiloissa nousemaan yli 30 asteen, mikä tällaiselle viileästä ilmasta tykkäävällä mieleltään pohjoisen elikolle on kerta kaikkiaan ahdistavaa. Onneksi on kuitenkin vaihtoehtona nukkua teltassa, joka pienen totuttelun jälkeen käy varsin mukavasti.

Vuonna 2011 lakeuksilla liki koko kesän viettäneenä muistan, miten tuskastuttavaa oli yrittää nukkua helteellä sisätiloissa. Telttaan siirtyminen ratkaisi lämpötila-ongelman. Joitain pieniä lieve-ilmiöitä tuossa teltta-majoituksessa tosin on. Selkävikaisella tuo alustan merkitys nousee melko suureksi, ja usein joutuukin kokeilemaan monenlaista makuualusta-viritystä, ennen kuin löytyy tyydyttävä ratkaisu. Toinen häiriötekijä ulkosalla/teltassa nukkuessa kesällä on valoisuus. Teltassa ei ole pimennysverhoja, enkä oikein ole tottunut nukkumaan silmälappujen kanssa. Jonkinlainen kompromissi varmaan siihenkin on löydettävissä. Kolmas häiriötekijä on ulkotilojen äänimaailma. Sitä ei osaa kuvitellakaan, minkälaisen metelin voi saada aikaan aamuyöstä lintujen aamukonsertti kolmen-neljän aikaan. Tosin sama ongelma on sisätiloissa, jos/kun nukkuu tuuletusikkuna auki yöllä (aina). Neljäntenä häiriötekijänä on ainakin itselläni hyvin kiusallinen allergia, joka varsinkin näin heinäaikaan alkaa vaivata. Helvetin Histamiini! Setiritsiinillä (Heinix, Zyrtec yms…) tosin tuo paha polle saadaan aisoihin. Yleensä aivastelu ja vuotava nenä ovat se hinta, mitä ulkona yöpymisestä joutuu maksamaan, ainakin jos yöpymispaikka sattuu olemaan peltojen keskellä kuten kotopuolessa. Oulun merellisessä ympäristössä tai Lapin erämaissa en ole edellisinä vuosina huomannut lähellekään samanlaista reaktiota. Toki tuo allergia on vanhemmiten lievittynyt muutenkin.

Taidanpa kaivaa tässä eväsbanaanin tuolta repusta ja vedellä naamariin. Ei kyllä mitenkään erityinen nälkä vielä ole, sen verran tuhdisti tuli syötyä Oulusta lähdettäessä, kun jääkaappia piti saada tyhjennettyä, eikä kaikkea voi pakkaseenkaan laittaa. Banaanipannareita kermavaahto-rahka-ananas-lisukkeella oli kyllä varsin täyttävä lounas, yksi bantsku jäi vielä matkaevääksikin. Sen verran ähky olo tuli, että bussipysäkillekin sai mennä pyörimällä.

Onneksi olin ottanut bussivuoroista selvää, sillä Oulun joukkoliikennesysteemi koki aika ison muutoksen tuossa kesä-heinäkuun vaiheessa. Kaikki aikataulut ja bussireittien numerot laitettiin uusiksi. Aiemmin bussireitit 4,5,6,7 ja 19 ovat nyt korvautuneet kombinaatiolla 1,2,3 ja 8. Aikataulu tuntuu nyt järkevämmältä, koska vuoroja on saatu tasavälisemmäksi, noin vartin verran bussien väli. Aiemmin busseja saattoi tulla kerralla 2-3 peräkkäin, jonka jälkeen oli yli puolen tunnin jonotus. Ensi talvena selviää, miten hyvin tämä systeemi tulee toimimaan. Se huono puoli tässä hommassa on, että bussikorttia ei pysty enää lataamaan internetissä, mikä aiemmin oli mahdollista.

Noh, eipä siinä. Jälleen kerran, näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

– Ville K.

Tämmöinenkin voi tulla kiviä katsellessa vastaan.

 

Ei kommentteja artikkelille “Kesälomaa geologin näkökulmasta, osa 2

Kirjoita kommentti