Harjoittelua, harjoittelua
28.8.2014 | Anna Lukkarinen
Jos minun pitäisi valita kaksi sanaa kertomaan kesästäni, ne olisivat matkustaminen ja vastakohtaisuudet. Kilometrejä on kertynyt, erityisesti junien penkkejä on kulutettu, on shoppailtu pääkaupungissa ja lyllerretty sian kakassa ympäri Suomen maaseutua.
Tänä kolmantena kesänäni biologialla olen suorittanut tutkintoon pakollisena kuuluvan työharjoittelun. Kahden kuukauden harjoittelu alkoi toukokuun alussa ja päättyi heinäkuun alkuun. Aika meni nopeasti, vaikka ensimmäinen viikko tuntuikin loputtomalta kaikkine avainhärdelleineen. Koti-ikäväkään ei helpottanut tilannetta, mutta toinen viikko olikin jo huomattavasti mukavampi, kun ehti pikku hiljaa alkaa sopeutua vallitsevaan tilanteeseen ja oli saanut oman avaimen (!!) asuntoonsa. Pieneltä paikkakunnalta kotoisin olevalle jokainen reissu Helsingin keskustaan oli jonkinasteinen seikkailu. Navigaattori tai kartta tuli tarpeeseen lähes joka kerta. Kyllä olin ylpeä itsestäni, kun osasin neuvoa parille ulkomaalaiselle turistille reitin ostoskeskukseen (ilman kartan apua)!
Kilometrejä kertyi Oulu-viikonloppujen lisäksi tilakäynneistä, jotka suuntautuivat ympäri maata, aina itärajalta länsirannikolle ja etelästä Pohjois-Pohjanmaalle. Voisi sanoa, että on tullut nähtyä ”muutama” possu tässä kesän aikana. Lisäksi pääsin tutkailemaan possujen ja broiskujen puuhia videoilta. Harjoitteluni ei ehkä ollut ihan tyypillisin biologille, mutta ainakin aiheet ovat olleet itseäni kiinnostavia. Eikä tietenkään pidä mennä massan mukana, vaan kulkea omia polkujaan, vaikka ne sitten johtaisivatkin suonsilmään… :)
Junissa on tullut siis vietettyä tänä kesänä paljon aikaa. Junamatkoilla on ainakin ollut aikaa kirjoitella ja tehdä ranskan korvausesseitä (päällekkäisyyksiä kurssien suhteen on vaikea välttää…). Kirjoja on myös tullut luettua. Niin ja ihan kuin en olisi tarpeeksi junalla kulkenut Suomessa, niin olin harjoittelun päälle kolme viikkoa reilaamassa. Siellä tosin matkustimme paljon yöjunilla, ja matkat menivät enemmän ja vähemmän mukavasti nukkuen.
Reilireissu oli tarpeellinen irtiotto arkeen, ja oli mahtavaa nähdä erilaisia paikkoja. Olen tainnut käydä tänä kesänä useammalla paikkakunnalla kuin koko elämäni aikana yhteensä. Kahdeksan maan kierroksen jälkeen tuntuu ehkä vähän tylsältä istua taas koneen ääressä, mutta saanpahan oman alani työkokemusta, sillä teen vielä loppukesän etätöitä harjoittelupaikalleni. Enää muutama viikko, minkä jälkeen koittaa paluu perusarkeen: koulunpenkille ja mopin varteen. Mutta, vielä on kesää jäljellä!
-Anna
Ei kommentteja artikkelille “Harjoittelua, harjoittelua”
