Kesälomaa geologin näkökulmasta, osa 4

15.8.2014 |

Niin vierähti taas kaksi viikkoa Oulussa. Tässä sitä taas istutaan tutussa menopelissä ja kiidetään kiskoja pitkin kohti etelää. Kesä alkaa lähestyä loppuaan ja syksy, ja sen myötä arjen kuviot, alkavat kolkutella uhkaavasti kulman takana.

Oulunlahti Vihiluodosta.

Mitäs tässä nyt pari viikkoa tuli sitten Oulussa tehtyä. Helteestä ainakin on kärsitty, ja nautittu. Yleensä suht viileänä kesäaikana pysyvä asuntoni pääsi kyllä näin pitkän helleputken aikana nousemaan varsin epämiellyttäviin sisälämpötiloihin. Toisin kuin kotopuolessa Kurikassa, täällä ei ollut vaihtoehtoa vetäytyä telttaan yöksi. Ratkaisua olikin haettava viileistä suihkuista ja tornituulettimesta, joka osoittautuikin varsin päteväksi laitteeksi oikealla tavalla suunnattuna. Koska huoneistoni keittiötila pysyy lähes koko päivän varjon puolella, sen sisälämpötila ei nouse korkeaksi kuin ”nukkumiskammiossani”, jonka ikkunasta aurinko paistaa suurimman osan päivästä. Tosin aurinkosuojaverho blokkaa suuren osan sisään tulevasta valosta, mutta verho itsessään kuumenee ajan myötä. Ilmeisesti jonkinlaista folioratkaisua voisi siihen kehitellä ensi kesäksi. Mutta tuosta tuulettimesta…. Optimaalinen saatavilla oleva viilennysratkaisu oli sijoittaa tuuletin oven väliin, jolloin se imi viileämpää ilmaa keittiöstä ja puhalsi sen sitten nukkumistilaan. En tiedä miten tuo käytännössä loppupeleissä toimi, mutta teoriassa ratkaisu ainakin tuntui toimivalta. Saattoi tuolla olla asteen verran viilentävä vaikutus yöaikaan.

Mitä muuta? Pyöräilyn suhteen olen kunnostautunut, ja lähes joka päivä on tullut käytyä jonkinlainen lenkki polkaisemassa. Parhaimmat lenkkini olivat noin 40 km, joka tämän viime aikaisen terveydentilani huomioon ottaen on todella hyvin. Ja on tuo vointi muutenkin ollut parempi, eli kai nuo vaivat pikku hiljaa tuosta helpottuvat. Tosin kyllä niiden eteen on tullut fysioterapiassa ”kärsittyäkin”. Ei ole kivutonta triggerpiste-käsittelyä keksitty.

Mielenkiintoisia uusia ihmisiä ja vanhojakin tuttuja olen myös tässä parin viikon aikana tavannut. Jotenkin sitä elämässä tuntuu olevan enempi mielekkyyttä, kun lähtee tuolta neljän seinän sisältä ulos. Ei silti, onhan se itsekseen vietettykin aika useimmiten luksusta, mutta kyllä sitä pientä sosiaalista kanssakäymistä tarvitsee, ettei kuuppa ala sekoamaan.

Proomun hylkyjä Pateniemessä.

Nyt tosiaan olen siirtymässä Etelä-Pohjanmaalle, Kurikkaan. Lauantaina olisi tarkoitus viettää omia synttäreitä. 31 vuotta olisi tulossa nyt mittariin. Viimevuotiset kolmikymppiset jäivät sen verran vaisuiksi, että tänä vuonna pitää ottaa vahinko takaisin. Alustavien tietojen mukaan porukkaakin olisi tulossa viime vuotta enemmän. Kaikki vanhat konnat taas koolla. :)

Maanantaina olisi sitten luvassa vähän spesiaalimpaa settiä, nimittäin viikon roadtrip Etelä-Suomeen ja Turun saaristoon. Jonkinlaisen matkasuunnitelman ja mielenkiintoisia käymiskohteita sisältävän listan tuossa pykäsinkin, saa nyt sitten nähdä ehtiikö joka paikassa käydä. Joka tapauksessa, meren läheisissä tunnelmissa tulee varmaan ensi viikolla oltua. Kirjoittelen sitten tänne matkakertomusta kuvien kera, kun tuolta reissusta palajan.

Ei sitten tällä kertaa muuta, kuin näihin kuviin ja tunnelmiin!

– Ville K.

 

 

2 kommenttia artikkelille “Kesälomaa geologin näkökulmasta, osa 4

  1. Hei,
    Mielenkiintoinen blogi. Olen miettinyt alanvaihtoa ja geologia tuntuisi sopivalta. Jäi aikoinaan fysiikan lukeminen melko vähälle. Kuinka paljon geologiaa opiskellessa kyseisen aineen osaamista vaaditaan? Onko paljonkin fysiikkaa sisältäviä kursseja? Ei ollut aikoinaan vahvin aineeni… Kemiankin osaaminen on varmaan keskeisessä roolissa?

    Mat | maanantaina 25. elokuuta klo 01:45 #

  2. Terve,

    niin fysiikasta kuin kemiastakin on kyllä geologiassa paljon hyötyä, mutta ainakaan meillä Oulussa noiden syvällistä osaamista ei juurikaan vaadita. Normaalia kemiaa on pakollisena peruskurssi ja fysiikkaa on sitten geofysiikan muodossa muutama kurssi. Käytännössä on melko vapaat kädet, mitä kursseja valitsee, kunhan tietty opintopistemäärä täyttyy.

    Geologian opinnoissa tarvittava kemia on enimmäkseen geokemiaa, joka eroaa jossain määrin tuosta normaalista kemiasta. Periaatteessa esitietoja ei tarvitse, joskin hyvä kemian perusosaaminen helpottaa paljon.

    Itsellänikään ei ollut kemia kovinkaan hyvin hallussa aloittaessani geologian opintoja, sillä lukion kemian kursseista oli kulunut jo liki kymmenen vuotta. Eniten itselleni harmaita hiuksia on tuottanut matematiikan peruskurssi ensimmäisen vuoden syksyllä, koska en matemaattisesti ole koskaan erityisen lahjakas ollut. Tuo matematiikkakaan ei taida pakollinen olla kuin tietyillä geologian eriikoistumisalueilla (vuoriala ja geoympäristö).

    Noista geofysiikan kursseista voin sanoa, että ainakin peruskursseilla riittää se, että ymmärtää ilmiöiden perusperiaatteen. Mitään syvällisempiä fysiikan laskuja ei tarvitse osata, koska tenttikysymykset ovat enimmäkseen essee-tyylisiä. Sama oikeastaan pätee geologiankin kursseihin. Muutamia kursseja lukuunottamatta (geokemian kurssit ja yleinen mineralogia) laskemista on melko vähän ja noissakin laskuissa peruskoulu-matematiikalla pärjää pitkälle.

    Ville K. | maanantaina 25. elokuuta klo 13:07 #

Kirjoita kommentti