Eläimellistä menoa Oulangalla

30.9.2014 | Sara-Juulia Tervola

Pääsimme tutustumaan erilaisiin kenttämenetelmiin luonnon eliöiden tutkimisen suhteen aina maankamarasta taivaalle saakka. Meidän ryhmämme ensimmäiset päivät sujuivat myyrien kantaa tutkiessa pyydysmenetelmiä käyttäen. Sijoitimme sopiville alueille kaksi linjaa hiirenloukkuja, joihin käytettiin syöttinä juustoa. Toinen alueista oli jyrkkää kivikkorinnettä vanhassa kangasmetsässä, ja toinen sijaitsi rehevässä lehdossa. Rehevässä lehdossa oletettiin olevan enemmän piennisäkkäitä, kuten myyriä, päästäisiä tai kontiaisia. Tulokset kuitenkin puhuivat kangasmetsän puolesta, kun pyydyksiin tarttui ennätykselliset 14 myyrää!

Seuraavat päivät kuluivat hyönteisten maailmaan tutustumalla. Ensin opimme erilaisia pyydysmenetelmiä, kuten houkuttimia hyödyksi käyttävät valo- ja hajurysä, sekä sijaintia ja hyönteisten ekologiaa käyttävät telttamainen Malaise- ja ikkunapyydys. Kokeilimme myös ns. Pitfall-pyydysmenetelmää, jossa maahan kaivettuihin kuppeihin putoaa eri ekologisten lokeroiden edustajia uteliaiden biologien ja puolibiologien tarkkailtavaksi. Pyydykset olivat erikoistuneet erityyppisiin hyönteisiin, mikä näkyikin tuloksissa melko selkeästi.

Pyydyksien kokemisen jälkeen vietimme päivän loppupuolen laboratoriossa niitä tutkien. Hauskin ötököihin liittyvä hetki oli itse lajitentissä, jonne piti osata opintomonisteen selkärangattomat, sekä rajattu määrä selkärankaisia, jonne oli asetettu mikroskoopin alle kaksi kärpästä ns. ”nyrkkeilykehään”, ja sitä tarkastellessa opettajat soittivat meille ”Eye of the Tigeria”. Hervoton nauruhan siinä helisee laboratoriossa. Huumoriherkkyyden taustalla on toki vaikuttamassa myös rankat päivät, helle, myöhäiset illat kodalla, sekä huippu seura.

Mielestäni mukavinta oli riistakolmioiden tekeminen, kun sai kulkea raikkaassa sadesäässä juuri myrskyssä kaatuneiden runkojen ylitse aina kilometrin per kolmion sivu… eiku :D ? Rankojen yli kapuaminen oli toki rankkaa, mutta ei onneksi jatkuvaa, joten voin kyllä rehellisesti sanoa nauttineeni pitkästä tarpomisesta keskellä kaunista metsää. Alentuneesta kanalintujen määrästä huolimatta tälle vuodelle näimme myös muutaman riistalinnun! Ukkometson pyrähdys lentoon on komea näky, ja kuuluu kauas!

Tämä oli kaiketi viimeinen kenttikseni Oulangalla, ellen innostu vielä vesielukalle. Maisemat tulevat kyllä kutsumaan minut takaisin vaikka väkisin. Oulanka <3.

-Sara