Ihana, kamala (työ?)tulevaisuus

10.10.2014 | Anna Lukkarinen

Lukukauden alkaminen kuitenkin tarkoittaa myös luonnollisesti luentojen alkamista ja yliopiston käytävien tallaamista, eivätkä tapahtumat rajoitu toki pelkästään bileisiin. Joka syksy päässä pyörii myös tulevaisuus ja sen tuomat haasteet sekä mahdollisuudet.

Syksy on pyörähtänyt käyntiin vauhdilla. Itselläni ei ole kovinkaan montaa kurssia menossa, mutta autokoulu, työt, erinäiset harrastukset ja keskeneräinen kandi vievät kyllä yllättävän paljon tunteja viikossa. Kandin suhteen olen ollut totaalisen jumissa, eikä se ole kauheasti edennyt. Nyt olen saanut pahimman esteen ylitettyä ja tekstiä on alkanut taas ilmestyä ruudulle. Vaikeintahan on tunnetusti aloittaminen. Kyllä se vielä etenee, hitaasti, mutta (epä?)varmasti.

Tässä vaiheessa opintoja alkaa jo todella miettiä, mitä sitä isona tekisi. Valitettavasti kysymykseen ei ole ainakaan minulla helppoa vastausta. Vaikka joku asia kiinnostaisikin, täytyy asiaa miettiä myös työllistymisen kannalta. Kannattaako suunnata jonnekin päin, jos siellä odottaa Suomen alueella muutama työpaikka, joista kilpailee vähän useampi kuin muutama ihminen?

Näiden kysymysten pyöriessä mielessäni, oli biologikilta Syntaksiksen järjestämä alumnitapahtuma oikein tervetullut tilaisuus. Illan aikana pääsivät siis ääneen biologian alumnit eli entiset alan opiskelijat, nykyiset ammattilaiset. Tilaisuus oli mielenkiintoinen, ja esiin tuli tuttujen asioiden lisäksi ihan uusiakin näkökulmia, eikä tilaisuudesta puuttunut huumorikaan. Se ei ollut yllättävää, että useampi totesi, ettei työllisyystilanne ole paras mahdollinen ja että pätkätöitä ja epävarmuutta töiden jatkumisesta esiintyy. Kuitenkaan kaikkea toivoa ei kannata heittää menemään, sillä omalla aktiivisuudella asiaan voi jonkin verran vaikuttaa.

Illan aikana esiin nousivat työelämässä ja jatko-opinnoissa tarvittavat taidot, ja kuinka koulutus valmistaa näihin. Biologian koulutusohjelmaan ei sisälly markkinointia tai taloushallintoa, joita kuitenkin biologina voi joutua työelämässä hoitamaan. Budjettien laatiminen tai itsensä tai tuotteensa markkinointi ei ole välttämättä helppoa tottumattomalle. Lisäksi tarvitaan pitkäjänteisyyttä, tekstintuottokykyä, stressin sietokykyä, joustamista ja projektien hallintaa. Itsenäiseen työskentelyyn kykeneminen on tärkeä taito, mutta toisaalta tarvitaan myös sosiaalista osaamista ja ryhmätyöskentelytaitoja. Sekä tietysti ekologian puolella maastokelpoisuutta.

Yliopisto antaa periaatteessa tarvittavan tietotaidon alalle, mutta paljon jää myös opiskeltavaksi koulun ulkopuolella. Työelämään siirryttäessä ei ehkä ole valmis, mutta onneksi työ opettaa. Lisäksi esimerkiksi järjestötoiminta antaa paljon valmiuksia työelämään, ja biologian alalla vapaa-ajan luontoharrastuneisuus on tietysti eduksi. Näitä ei ehkä aina muista ottaa huomioon. Välillä minusta ainakin tuntuu, että olenko ollenkaan koskaan valmis tähän ammattiin, mutta toisaalta pitäisi ajatella, että elämä on oppimista. Aina voi saada jotain uutta irti. Alumnien puheissa tuli esiin myös se, että pitäisi olla armollinen itseään kohtaan. Aina ei kannata tavoitella täydellisyyttä, sillä joskus se ei vain mitenkään ole mahdollista.

Alumnien työnkuvat olivat erilaisia ja paikalla oli sekä ekologian että biotieteiden edustajia. Ammattinimikkeitä olivat konsulttifirman suunnittelija, yrittäjä, suojelubiologi, tohtorikoulutettava ja lukion lehtorin sijainen. Siinä missä konsulttifirman suunnittelija tekee luontoselvityksiä esimerkiksi kaivosyhtiöitä varten, hakee yrittäjä patentteja tuotteilleen. Toisaalta budjetteja laatii yrittäjän lisäksi suojelubiologi.

Käytännön neuvoja ja vinkkejä opintojen koostamisen ja työnhaun suhteen oli mukava saada. Tilaisuuden punainen lanka oli ehkä se, että työ opettaa, eikä paikoilleen kannata jäädä istumaan. Pelkän tutkinnon suorittaminen ei takaa mitään, töitä kannattaa siis hakea jo opiskeluvaiheessa. Jos ei saa unelmatyötään tai ei oikein tiedä, mikä olisi se unelmien työ, niin tärkeintä olisi tehdä edes jotain alaan liittyvää. Näin saa ainakin jalkaa oven väliin ja osoittaa oman aktiivisuutensa.

Työelämän haasteita ja tulevaisuutta pohtien,

Anna