Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun…

11.11.2014 |

Edelliset viisi blogitekstiä menivät aika pitkälti matkakertomuksen merkeissä ja nyt olisi viimein aika palailla näihin normaalimpiin aiheisiin. Syksy alkaa olla vaihtumassa talveksi ja kaikenlaista pitäisi saada aikaiseksi, että pääsisi etenemään opiskeluissa ja ehkä myös elämässä.

Yliopiston puutarha.

Marraskuu, välivuodenaika syksyn ja talven välissä, on täällä taas, koleana, sateisena, harmaana ja pimeänä. Syksy on tuttuun tapaansa käynnistynyt vähän nihkeäksi; lievästi ilmaistuna. Sitä luulisi, että juhannuksesta asti pidetty loma olisi auttanut rentoutumaan ja keräämään voimia opiskelujen loppupuristusta varten. No valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt, ainakaan siinä määrin mitä odotin. Vaikka välillä syksyn mittaan onkin ollut hyvinkin energinen olo, niin tuo virtapiikki ei koskaan riitä sinne asti, että oikeasti saisi mitään konkreettista aikaan. Se on taas tämä tuttu motivaatio, joka on hukassa.

Myönnettäköön kyllä, että osasyy tuohon saamattomuuteen on ollut se, etten ole kanavoinut tuota lomasta saatua energiaa oikealla tavoin. Käytännössä kaikki aika ja tarmo on mennyt yksityiselämän kuvioissa, jonka jälkeen keskittymistä ei ole riittänyt enää muihin asioihin. Motivaatiota on laskenut myös jossain määrin vieraantuminen omasta alasta, sillä kesätöiden jäädessä väliin, ei noita geologisia juttuja ole tullut mietittyä niin intensiivisesti. Tuntuu taas, että joutuu käyttämään enemmän aikaa vanhan tiedon preppailuun, että asiat palautuvat mieleen.

Koko syksyä en ole pelkästään laakereillani maannut, vaan on tässä jotain saatu sentään aikaan. Syyskuun alkupuolella järjestettiin maaperäkartoituskurssi, joka oli 3 päivän intensiivi-paketti. Kurssi alkoi kahdesta maastopäivästä, jona aikana perehdyttiin maaperäkarttojen karttamerkintöihin ja maastonmuotojen ja maalajien aistinvaraiseen tulkitsemiseen. Maastossa suoritettiin pienimuotoinen kartoitusharjoitus muutaman hengen ryhmissä, jona aikana pyrittiin selvittämään ennalta määrätyltä alueelta, millaisia maalajeja sieltä löytyy. Maastohavaintojen GPS-koordinaatit otettiin ylös. Näiden perusteella voitaisiin myöhemmässä vaiheessa luoda maaperäkartta. Kurssin viimeinen päivä käytettiin kerätyn tiedon käsittelyyn ja yhteen kokoamiseen alustavaksi maaperäkartaksi, joka toteutettiin ArcGIS- sovelluksella. Maaperäkartoituskurssi oli pitkästä aikaa sellainen kurssi, josta tuntui oikeasti olevan jotain hyötyä. Toisin sanoen siinä oppi tekemään asioita käytännössä.

Onpa tähän syksyyn mahtunut pari muutakin kurssia, jotka harmikseni menivät melko pahasti päällekkäin, jolloin en kaikille luennoille päässyt. Nyt olisikin sitten jossain vaiheessa tentittävä kurssit ”Globaalit ympäristömuutokset kenotsooisena aikana” ja ”Gold Deposits”. Edellä mainitun kurssin valitsin lähinnä yleisen mielenkiinnon vuoksi, sillä se ei varsinaisesti suoraan tue pääaineopintojani (sivuainetta kyllä). Gold Deposit -kurssi oli kompakti paketti erilaisista kultaesiintymistä ja niiden synnystä. Se tukeekin paremmin omia opintojani, joten sen suorittaminen on jossain määrin korkeammalle priorisoitu. Toisaalta, kun itselläni ovat jo kaikki tarvittavat kurssit kasassa tutkintojen ulos ottamiseen, voi tällaisten ”ylimääräisten” kurssien suorittaminen viedä energiaa tärkeämmistä asioista (se ***** KANDI!!). Ajattelen kuitenkin, että tenttiin lukeminen saattaa motivoida myös sen kandin pariin palaamista.

Niin, seuraavaksi pieni ”kandi-katsaus”. Juhannuksen jälkeen en ole siihen kirjoitellut sanaakaan. Ottaen kuitenkin huomioon, että tekstiä alkaa olla kasassa pian 30 sivua, enkä ole vielä edes kuvia tuonne asiakirjaan liittänyt, on ehkä hyvä alkaa muutenkin toppuuttelemaan tuota kirjoitusintoa. Silmäilin kirjoittamiani juttuja tuossa viikko takaperin läpi ja totesin, että teoriaosuus kaipaa enää lähinnä viimeistelyä. Ainoastaan malmin syntyteoriaa koskeva kappale on kirjoittamatta. Kirjoituspuoli ei siis tule olemaan iso ongelma. Enemmänkin tuo empiirinen puoli on jarruttanut tuota tekemisprosessiani, sillä tuonne mikroskopoimaan ei ole tullut lähdettyä. Johtunee varmaan siitä, että sekin homma vaatii pientä mieleen palauttamista, ennenkuin kunnolla sujuu…

(Tässä välissä blogitekstin kirjoittamista on parin päivän tauko)

Lueskeltuani jonkin aikaa noita Gold Deposit -kurssin matskuja on tuo kandin jatkaminen alkanut kiinnostamaan yhä enemmän. Johtunee siitä, että tällä hetkellä tuo kandin aihepiiri vaikuttaisi selkeämmältä kuin tuo kulta-kurssin aineisto. Se on jännä homma, miten tuo motivaatio syntyy mielenkiinnottomiinkin asioihin, kun tulee vastaan jotain, mikä on vielä hankalamman oloista. Tämän ilmiön olen huomannut varsinkin siivoamisen aloittamisessa. Se johtunee siitä, että simppeli fyysinen puuhastelu helpottaa henkistä stressiä, kun saa hetkeksi aikaa muuta ajateltavaa.

Tuohon kulta-kurssiin liittyy myös pieni stressi siitä, miten tässä taas yhdessä viikossa ehtii sisäistämään noin paljon asioita. Taustalla kummittelevan kandi-projektin venyminen liian pitkäksi myös aiheuttaa jatkuvaa ahdistusta ja haluaisin sen mahdollisimman nopeasti pois alta, sillä sen olemassaolo häiritsee kaikkea muuta tekemistä.

Koska itselläni ei nyt tälle syksylle ole enää mitään luentoja jäljellä, en ole fyysisesti niin vahvasti sidottu Ouluun. Tulinkin pitkästä aikaa käymään kotopuolessa Etelä-Pohjanmaalla. Oulusta lähtiessä viime perjantaina oli täysi talvi, -10 astetta pakkasta ja 15 cm lunta. Nyt vajaata viikkoa myöhemmin kun katsoo ulos, 350 km etelämpänä, ei ole talvesta tietokaan. +7 astetta lämmintä, vettä sataa ja tyypillinen syksyn kurakeli vallitsee. Loppuviikosta pitäisi taas hieman kylmetä. Tuommoista sahaamistahan tuon sään suhteen tässä nyt on ollut jo muutaman viikon ajan.

Tämän viikon ajattelin viettää täällä lakeuksilla, ensi viikoksi taas Ouluun. Loppukuusta taas varmaan takasin Etelä-Pohjanmaalle. Toisaalta myös Oulun kämpillä voisi viettää aikaa, sillä sain kuun vaiheessa uuden kämppiksen. Edelliseen kämppikseen verrattuna uusi on huomattavasti sosiaalisempi tapaus, jonka koen varsin positiivisena asiana. Viimeiset puoli vuotta itsekseni kämpässäni oleilleena myönnän ajoittain ”kärsineeni” hieman mökkihöperyydestä. Hyvän kämppiksen saaminen on aina hieman arpapeliä ja onnenkauppaa, mutta tähän asti on kyllä käynyt melko hyvä tuuri. Rouva Fortunalta voisi kyllä pyytää hieman apua muillakin elämänalueilla. ;)

Vaikka tämä syksy onkin mennyt vähän vetkuttelun merkeissä, niin olen itseeni siinä mielessä tyytyväinen, että olen nyt fyysisesti paremmassa kondiksessa kuin kesällä (kop kop). Lenkillä on tullut käytyä aktiivisemmin ja muutenkin on saanut motivoiduttua enemmän tuohon selkäronton huoltoon. Kun vain muistaa välttää liian pitkiä istumissessioita ja liiallista paikallaan oloa ylipäätään, niin olotilassa on havaittavassa huomattava kohentuminen.

Tässähän näitä kuulumisia taas tuli. Nyt täytyisi loppuviikko jollain tavalla tasapainotella kandin tekemiseen ja tenttiin lukemisen välillä. Palailen varmaan sitten uudestaan asiaan kun saan tuon kulta-kurssin tentin pois alta.

Näihin tunnelmiin!

– Ville K.

 

 

Ei kommentteja artikkelille “Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun…

Kirjoita kommentti