Paperit byrokratian rattaissa
10.12.2014 | Ville Kallio
Taitaa olla vajaa parisen viikkoa siitä kun sain kandidaatin tutkielmani valmiiksi. Ajattelin, että voisi samantien alkaa hieman himmailemaan ja virittäytymään lomailutunnelmiin. Tutkintopapereiden saaminen ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen juttu, mitä sitä yhtäkkiä ajattelisi.

Kandin tutkielman loppuun saattamisen jälkeen kävin pienellä viikonloppulomalla kotikonnuilla Etelä-Pohjanmaalla. Ajattelin, että seuraava viikko olisi helppo. Ouluun palattuani kävin maanantaina yliopistolla tulostelemassa kandini. Uuden tulostussysteemin käyttöönotto oli yllättävän helppoa, mutta olin hieman yllättynyt siitä, miten suppeaksi nykyinen ilmainen tulostuskiintiö oli mennyt. Tosin tarvitsemani 50 sivua ei isompia ongelmia itsessään aiheuttanut; paitsi värisivujen osalta. En ole varma, olisiko työtä tarvinnut tulostaa väreissä, mutta useiden värillisten ohuthiekuvien vuoksi ajattelin pelata varman päälle. Olisiko noita värisivuja tullut reilu kymmenkunta, joista sitten piti erikseen viitisen euroa maksaa. Jotta asia olisi mahdollisimman monimutkainen, täytyi väritulostamista varten käydä verkkopankissa siirtämässä omalle ”tulostus-tilille” rahaa. Tuossa operaatiossa tuhrautui jonkin verran ylimääräistä aikaa. No, aikani siinä säädettyäni tulostenippu oli kädessäni. Paperikaupasta kävin vielä ostamassa tuotokselleni kannet (semmoinen esitekansio).
Palauttaessani kandini arkistokappaletta kansliaan kysyin vielä, oliko tutkintoanomukseni kaikin puolin ok. Aiemmalla viikolla ennen Etelä-Pohjanmaalle lähtöä olin ravannut pitkin yliopistoa keräilemässä suorittamieni sivuaineopintojen koosteita. Kaikin puolin homma näytti olevan nyt selvä, joten oma osuuteni oli nyt tehty. Nyt tarvitsisi vain odotella tutkintopapereita.
Tiistaina mieleeni tuli tunne siitä, että jotain oli mennyt pahasti pieleen. Tutkittuani hieman opinto-oppaita ja weboodissa näkyviä kurssejani huomasin, että HOPSissa oli muutama kurssi mennyt ”väärinpäin”. Tämä liittyi sivuaineopintoihin ja ns. ”vuorialan” opintoihin. Kandidaatin tutkintoon hyväksyttävä geoympäristötekniikan kurssi oli jäänyt käyttämättä ja myöhempään maisterin tutkintoon tarkoitettu geokemian analytiikan kurssi oli lukittu nyt kandidaatin tutkinnon ”muihin opintoihin”. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, geokemian analytiikka oli nyt maisterivaiheen erikoistumisopinnoista pois. Irrallista geoympäristötekniikkaa taas ei voi sisällyttää enää maisterivaiheen erikoistumisopintoihin, vaan se pitää käyttää kandivaiheessa. Tuon töppäyksen seurauksena siis menisi 10 opintopistettä tavallaan hukkaan.
Kieltämättä asia harmitti itseäni ihan suunnattomasti; lievästi sanottuna. Olin jo pitkin hampain valmis hyväksymään asian omaksi tappiokseni. Ajattelin kuitenkin vielä kysyä, olisiko asialle vielä tehtävissä jotain. Tutkintoaineistojen viimeinen jättöpäivä oli keskiviikkona 3.12. ja nyt mentiin tiistai-iltapäivässä. Pelivaraa siis oli ainakin teoriassa vielä hetkisen aikaa, mutta byrokratia on tunnetusti hidasta ja liikkeelle lähtenyttä asiaan on hankala perua.
Itselläni kävi kuitenkin tuuri. Keskustelin puhelimessa tiedekuntani sihteerin kanssa tutkintoanomukseeni tehtävistä muutoksista. Tutkintoanomukseni oli jo menossa pitkällä byrokratian koneistossa, mutta sen verran onnistuttiin saamaan kivenmurikkaa rattaiden väliin, että paperit saatiin pois muutosten tekoa varten.
Muutoksia varten anomukseen liitettiin nyt erillinen kirjallinen selvitys niistä kursseista, jotka halusin tutkintotodistukseen merkittävän. Nyt todistukseen laitettiin erikseen merkintä vuorialan kurssikokonaisuudesta, jonka alle nyt saatiin tuo irrallisena pyörinyt geoympäristötekniikan kurssi. Samaan kokonaisuuteen voitiin nyt myös liittää niin ikään irrallisena pyörinyt matematiikan kurssi. Geokemian analytiikka säästyi maisterivaiheen opintoihin. Lopputuloksena saatiin aikaan mukava 23 opintopisteen kokonaisuus vuorialan opintoja, jota ei vääränlaisen HOPSin mukaan laadituissa papereissa olisi näkynyt ollenkaan.
Olin erittäin huojentunut siitä, että homma meni lopulta parhain päin. Paperit ovat nyt käsittelyssä ja viimeistään ensi viikolla pitäisi saada tutkintotodistus käteen. Suuri kiitos tästä tiedekuntani opintoasiainsihteerille Minnalle. :)
Tarinan opetus oli se, että kannattaa koko ajan olla perillä suoritetuista omista opinnoista ja millaisen tutkinnon niistä haluaa koostaa. Yliopisto-opinnoissa vastuu on yksin omaan opiskelijalla itsellään (vaikka HOPS olisikin tehty asiantuntijan kanssa). Vuorialan opintoja, joita tuohon omaan tutkintooni olen sisällyttänyt, ovat edelleen ns. yksilöllisesti räätälöityjä paketteja. Hyväksyttävien kurssien kokonaisuudet tuntuvat muuttuvan joka vuosi; joitain kursseja jää pois, joitain tulee lisää ja joidenkin sisältö muuten vain muuttuu. Yksittäisiltä henkilöiltä apua kysyttäessä harva osaa neuvoa ja neuvot ovat muutenkin enempi mutu-tuntumalla annettuja. Tiedonkulku muutenkin, varsinkin tiedekuntien välillä, tuntuu yliopisto-maailmassa olevan erityisen kankeaa. Tulevaisuutta ajatellen tulee olemaan äärimmäisen tärkeää, että tiedonkulkua parannetaan ja turhaa byrokratiaa vähennetään.
Tutkintoasioiden kanssa vääntämisen jälkeen tässä on ollut aikaa ottaa hieman rennommin. Tulevana perjantaina olisi vielä tiedossa tentti globaaliin ilmastonmuutoshistoriaan liittyen. Sitä varten olen tässä muutaman päivän yhtä tenttikirjaa lueskellut. Ulkoiltuakin on tullut melko paljon. Joululomakin alkaa jo häämöttää ihan kulman takana. Tämän viikon vielä vietän Oulussa ja jossain vaiheessa ensi viikkoa siirtynen eteläisemmille leveysasteille.
Näihin tunnelmiin!
– Ville K.

Ei kommentteja artikkelille “Paperit byrokratian rattaissa”