Labrassa ja luokassa

8.1.2015 |

Tyypillinen oppitunti Tekniikan yksikön rakennusosastolla eli tuttavallisemmin raksalla: luokkaan astuu silmälasipäinen keski-ikäinen miesopettaja, joka käynnistää piirtoheittimen tai powerpointin ja alkaa puhua. Tehdään muistiinpanoja ja kuunnellaan.

Jos aineeseen liittyy jotakin laskettavaa, lasketaan. Välillä pidetään ehkä tauko ja käydään kahvilla. Fiilisasteikolla liikutaan opettajan persoonasta riippuen riehakkaasta meiningistä jäätävän kauhun kautta leppoisuuteen, jopa uneliaisuuteen. Välillä joku nukahtaakin.

Joihinkin aineisiin liittyy labroja. Silloin käydään tekemässä esimerkiksi fysiikan tai kemian kokeita, rasituskokeita, joissa venytetään metallisauvaa tai kuormitetaan puusauvaa, betonilabroja, joissa valmistetaan betonia ja valetaan testausta varten erilaisia koekappaleita. Geotekniikan labroissa muun muassa seulotaan hiekkaa, lasketaan huokostilavuutta, tehokasta jännitystä ja muita mukavia asioita. Mittauslabroissa harjoitellaan vaikkapa vaaitusta ja paikalleenmittausta.

Jos rakennustekniikan opiskelu tuntuu yhä kiinnostavalta ja jännittävältä vaihtoehdolta, seuraa ilmainen vihje. Kannattaa tehdä labrat ajallaan pois. Ei taatusti kiinnosta lähteä geolabraan seulomaan hiekkaa tai punnitsemaan kiviainesta veden alla kahdeksalta aamulla marraskuussa, mutta labroista lintsaaminen ei kannata. Kun se pitkistyy, niin se mutkistuu. Pääsääntöisesti labroja ei tietääkseni järjestetä lukuvuodessa kuin kerran. Opintojen edetessä tunnit voivat mennä muutenkin päällekkäin – ja roikkuva labra menee ensi vuonna varmasti päällekkäin juuri sen aineen kanssa, jossa on läsnäolopakko tai joka on niin mukava tai jossa olet niin huono, että tunnilta ei vain voi olla pois.

Labroihin liittyy myös selostusten eli selkkareiden kirjoittaminen tehdyistä kokeista ja töistä. Ei varsinaisesti hohdokkainta hommaa, mutta selkkareitakaan ei kannata jättää roikkumaan. Lopulta ne ovat selkeitä tehtäviä ja nopeita kirjoitettavia. Myös tylsät kurssit kuten ruotsi, äidinkieli, englanti ja atk-perusteet kannattaa lusia saman tien pois. Jatkossa tarjolla on paljon muuta ja kiinnostavampaakin tekemistä ja opittavaa. Vielä tietoisku toiminnan ihmisille: labrat ovat niitä ainoita kertoja, jolloin tuossa koulussa oikeastikin tehdään jotakin. Muina aikoina vain istutaan luokassa käkkimässä ja tekeminen ja tosielämä ovat läsnä korkeintaan videolla. Välillä kuitenkin saatetaan lähteä piipahtamaan työmaakäynnillä. Tähän mennessä 2,5 vuoden aikana työmaalla on koulun puolesta käyty kahdesti. Eikä tunnin mittaisella opastetulla kiertoajelulla lopulta tosielämästä välttämättä hirveästi kostu. Ei ainakaan, jos siellä hiihtelee joukon jatkona. Kannattaa katsella uteliaana ympärilleen ja esittää kysymyksiä näkemästään.

Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin kursseihin liittyy usein harjoitustöitä. Niitä tehdään ryhmätöinä, yksilötöinä ja molempina. On suuria ja pieniä harjoitustöitä. Ensimmäisenä vuonna muun muassa suunniteltiin tielinjaus, saunamökki ja omakotitalo ja tehtiin statiikan harjoitustyö. Harkkatöitä tehdään myös rakennesuunnittelussa, puurakenteissa ja betonirakenteissa. Ja ympäristönsuunnittelussa ja pientalokurssilla ja kerrostalokurssilla ja korjausrakentamisen perusteissa, vain muutamia mainitakseni. Harkkatyöt eivät suinkaan sulje pois perusmeininkiä eli kotiläksyjä, tenttejä ja esitelmiä. On siis hyvinkin mahdollista, että tekemisen puute ei iske – ei ainakaan toisena vuonna, jonka motto voisi olla ”hajotkaa rakennesuunnitteluun ja koittakaa kestää aamukahdeksasta iltakuuteen kestäviä koulupäiviä”.

Joku ihmettelee jo kuitenkin, miksi annan opiskelusta näin ankean kuvan. Ei siitä nyt vain mihinkään pääse, että opittavaa asiaa ja tekemistä riittää, kun insinööriksi istutaan (ja joo, tekstiä kirjoittaessa oli taas se päivä, jolloin koko opiskelun mielekkyys oli aika lailla vaakalaudalla). Opiskeleminen on aika töisevää ainakin näin matemaattisesti rajoittuneelle – matematiikasta luvassa inhorealismia ja ilon aiheita myöhemmin – mutta ehdottoman antoisaa. Aikuisena oppiminen on muutenkin toisenlaista. K24-oppimisosastollekin päästään blogissa kotvasen kuluttua.

Pessimismipläjäyksestä huolimatta onnistumisen kokemuksia ja oivaltamisen iloa on runsaasti saatavissa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä 2,5 vuoden opintien varrelta. Ahaa, näin siis rakennukset pysyvät pystyssä! Huh, ymmärrän sittenkin fysiikkaa. Onpa lohenpyrstöliitos kaunis. Rakennesuunnittelu ei olekaan ohutta yläpilveä vaan joukko täysin loogisia ja ymmärrettäviä toimenpiteitä. Piirsin perhana saunamökin, ihan oikean rakennuksen, joka voitaisiin aivan hyvin oikeastikin rakentaa! Ai siksi siis se yksi risteys on vähän hassun oloinen. Sainpas kokonaisen kerrostalon suunniteltua, huh huh. Mitähän tuohon monttuun aletaan rakentaa – perustuksista päätellen tulossa on jotakin aika jymäkkää. Oho, neuvoin näköjään naapuria aivan sujuvasti pintaremontin tekemisessä: jostakin niitä tietoja ja ohjeita vain tulee.

-Päivi

Labrassajaluokassa02
Betonilabrassa valettuja erilaisia koekappaleita valmiina testaukseen. Myös ylin kuutio on betonia, mutta se sai kovettumisen aikana jäätyä ja sulaa. Tulos: kuution saisi murennettua palasiksi vaikka omin käsin.

 

 

Ei kommentteja artikkelille “Labrassa ja luokassa

Kirjoita kommentti