Uuteen vuoteen, uuteen nousuun?

16.1.2015 | Ville Kallio

Joulukuisen aherruksen ja jonkinlaisen itsensä ylittämisen jälkeen muutaman viikon loma maaseudun rauhassa oli enemmän kuin paikallaan. Säät olivat melko lailla kohdallaan: pakkasta oli muutama aste ja luntakin sen verran, että maisema sai ihan uudenlaisen ilmeen. Hyvistä ulkoiluilmoista tulikin otettua kaikki irti ja lähes joka päivä tuli painettua jalkapatikassa jonnekin pöpelikköön seikkailemaan. Taisipa noita kilometrejä kertyä reilun parin viikon sisään liki 150 km; parhaimpana päivänä 18 km lenkki.

Reippailun lisäksi tarkoitukseni oli myös valmistautua tammikuussa olevaan tenttiin, mutta kyllähän sen aavisti etukäteen, ettei opiskeluhommien tekeminen lomalla oikein innosta. Ei siis tullut juurikaan luettua.

Joulun pyhät kuluivat melko rauhallisissa merkeissä ihan kotosalla ollessa. Uutenavuotena tuli istuttua kavereiden luona hieman iltaa ja käväistyä myös paikallisessa pubissa nauttimassa muutama olut.

Parisen viikkoa kotopuolessa on sellainen sopiva kerta-annos, minkä jälkeen alkaa jossain määrin vanne puristamaan päätä. Loppiaisen tienoilla tulikin palailtua Ouluun. Uudenvuoden aikaan alkanut lämmin ja vesisateinen jakso loppui äkisti loppiaisena kohtalaiseen tiukkaan pakkaskeliin.

Nyt onkin sitten saanut nauttia mukavista talvisista keleistä. Lunta alkaa olla Oulussa kohta 40 senttiä ja pakkastakin on ollut välillä vähän turhankin paljon. Ei se pakkanen itsessään, mutta ikävään tuuleen yhdistettynä se tekee ilman todella purevaksi.

Tuota kävelyä kun on tässä koko syksy ja alkutalvi varsin ahkerasti tullut harrastettua, niin jotain pientä vaihtelua kaipaisi. Ajattelin, että nyt kun tuota luntakin on reilusti, niin voisi taas perehtyä hiihtohommiin. Se tosin tietää uusien suksien hankkimista, sillä omistamiani hikilautoja en enää jalkaani laita. Ei niissä sinänsä mitään vikaa, mutta pohjat sen verran kuluneet, että luisto-ominaisuudet ovat varsin olemattomat. Hiihto muutenkin on melkoista välineurheilua, jossa huonoilla vehkeillä ei mene muuta kuin maku koko touhusta. Suksikaupoille tässä siis pitäisi lähiaikoina lähteä käymään. Voi olla kyllä vähän hapuilevaa se hiihtäminen yli 5 vuoden tauon jälkeen.

Mitenkäs noiden opiskeluhommien laita sitten? No perjantaina 16.1. oli se Gold Deposit -kurssin tentti. Sen kanssa taisi nyt käydä vain siten, että kertakaikkinen motivaation puutos iski, enkä tässä viimeisen viikon aikana saanut juurikaan luettua. Kova oli yritys, mutta eilen päätin heittää homman suhteen hanskat naulaan. Kyllähän tällainen periksiantaminen on omien periaatteiden vastaista ja harmittaa, mutta toisaalta enempi harmittaisi käydä huono numero tai hylsy sieltä hakemassa vain siksi, ettei ole valmistautunut kunnolla. Noita pisteitäkään kun ei pakolla enää tarvitse, ainakaan Kelaa varten (sieltä laitoksesta kun ei ole opintotukea tullut vuoteen). Tiukassa se on tämä perfektionismin kirous ja pakonomainen tarve aina suoriutua mahdollisimman hyvin.

Kursseja toki olisi tänä keväänä tarkoitus käydä, vaikka sitten ihan lämpimikseen. Ensi viikolla pitäisi alkaa kvartääristratigrafian kurssi, joka menee mukavasti tuohon maaperägeologian sivuainepakettiin. Pääaineopintoja (geologia ja mineralogia) olisi tälle keväälle luvassa ainakin arkeeisen kallioperän ja kaivosgeologian puitteissa, joten ei varmaan ihan laakereillaan tule pelkästään levättyä.

Ja niin, sittenhän olisi se yksi pikku gradu, mikä täytyisi laittaa alulle. Olenkin tässä alkanut sen suhteen tehdä pientä alustavaa tutkintaa GTK:n suunnalta, josko siellä olisi jotain allekirjoittaneelle sopivaa aihetta.

Kesätyörulettikin pyörähtää käyntiin aivan näillä hetkillä. Taitavat olla paikat vielä tiukemmassa kuin viime kesänä, mutta aina sieltä joillekin on jotain löytynyt. Viime vuonna työnhakumotivaatio oli hieman kateissa selkävaivojen sun muiden takia, mutta tänä vuonna otetaan homma tosissaan. Saa nyt sitten nähdä pystynkö tämän lupauksen pitämään.

Tällaisilla suunnitelmilla kuitenkin lähdetään vuoteen 2015.

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

– Ville K.