Iso G ja väkisintekemisen maku

4.3.2015 | Ville Kallio

Onpa ainakin aikaa kaikenlaiselle spontaanimmalle toiminnalle, kun ei ole tiukasti sidottu aikatauluihin.

Niin, mitäs minulle kuuluu? Iso G on edelleen alkutekijöissään, mutta pikku hiljaa alkaa tuonne mielen sopukoihin piirtymään jonkinlaista runkoa työn rakenteesta. Viime viikolla sain käsiini tutkimusalueelta otetuista näytteistä tehdyt 20 ohuthiettä, joita olisi tarkoitus hieman mikroskooppisesti tällä viikolla tutkailla. Muutaman pienen ”hidasteen” jälkeen sain myös ”työkoneelleni” asenneltua ArcGIS-softan, jolla tutkimusalueen dataa pystyy tarkastelemaan. Voisihan noita juttuja tehdä tuolla yliopistolla, mutta itse olen aina tykännyt tehdä asioita tutussa ympäristössä, koska tämä oma ”kammio” on jollain tavalla inspiroivampi kuin yliopiston kirjasto tai muu työtila. Olisiko tämä niitä ”fengshui”-juttuja?

Joku puhui jostain hiihtolomasta. Itselleni tällaiset lomat eivät oikeastaan muuta normaalia arkirytmiä mitenkään, sillä tässä on muutenkin enemmän tai vähemmän tullut lomailtua joulukuusta lähtien. Runsas vapaa-aika on toki ihan tervetullutta. On tullut liikuttua ihan kunnolla, tunnin parin kävelylenkkejä päivittäin. Enemmän mitä pariin vuoteen. Lauhan sään johdosta tuolla on paikoin melko liukastakin ollut, mutta lisägrip kengän pohjassa tuo mukavasti lisää meininkiä tuohon liikkumiseen. Ei tarvitse enää hipsutella eteenpäin kun pitoa riittää alustalla kuin alustalla. Nyt alkaa tosin monin paikoin nuo kulkuväylät olla siinä määrin sulia, että pianhan tuolla kulkee myös kätevästi ilma lisägrippiäkin. Vähän mieli tekisi tuon geokätköilynkin pariin, jonka aloitin tuossa alkuvuodesta. Valitettavasti vain takuuhuoltoon lähetetystä Garministani en ole vielä kuullut mitään. Puhuivat kyllä että voi hyvinkin viedä sen reilu kolme viikkoa ennenkuin saavat asian käsiteltyä ja lähetettyä uuden.

Hieman tässä on ollut inspiraation puutteessa ja epävireessä, mitä noihin opiskelujuttuihin tulee. Olen kyllä huomannut, että kiinnostukseni asioihin kulkee sykleissä. Yhtäkkiä saatan innostua kovasti asiasta ja silloin saan hyvin paljon aikaan. Välillä taas on pitkiä aikoja, että kiinnostus tiettyihin loistaa poissaolollaan ja tulee tehtyä aivan muita asoita. Tämä tosin on varmaan melkein kaikille tuttua joissain vaiheessa. Itse tunnen tarvitsevani jonkinlaisen deadlinen, jos haluan saada asiat nopeasti tehdyksi. Ilman aikarajoitteita tulee helposti mentyä liian paljon hetkellisen fiiliksen mukaan, koska hakee aina sitä optimaalisinta luovaa hetkeä.

Viime vuotisen kandi-projektin aikana tuli tutuksi hyvin tämä tehokkaan työskentelyn syklisyys. Ennen juhannusta tein kaksi viikkoa ahkeraa kirjoitustyötä ja tuona aikana työstä valmistuikin varmaan 70 %. Sen jälkeen seurasi sitten 4 kuukauden luova tauko, jonka aikana ei tapahtunut mitään edistystä, paremminkin pientä taantumista. Lokakuun lopussa alkoi kipinä kytemään uudestaan ja kun laittoi deadlineksi saada työ valmiiksi joulukuuhun mennessä, homma etenikin varsin nopeasti eteenpäin.

Varmaan jonkinlaisia aikarajoja ja välitavoitteita olisi taas hyvä itselleen asettaa, että työ edistyy. Nyt olen tosin vasta perehtymässä aineistoihin ja tekemässä alustavaa tunnustelua. Ensi viikolla lähden Kuopion suuntaan tutustumaan paremmin noihin graduni tutkimusalueen kiviin ja tuolla reissulla varmaan viisastuu muullakin tavoin.

Kevättä kohden tässä mennään muutenkin ja päivien pidentymisen myötä myös tehokas työskentelyaika toivon mukaan pitenee. Tätäkin blogitekstiä olen jo reilun viikon koittanut saada tehdyksi, mutta sopivaa fiilistä ei ole oikein ollut. Ehkä tekstissä näkyy pieni ”väkisintekemisen” maku, mutta joskus se on vain tartuttava toimeen ja laitettava asiat tapahtumaan; oli sitten inspiraatiota tai ei. ;)

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

– Ville K.