Matikkamörköjä

10.3.2015 |

Kun lukioikäisenä aloin ensimmäisen kerran miettiä biologian opiskelua, en tajunnut, kuinka paljon törmäisin matematiikkaan yliopistossa.

Mystinen C-hattu paperiversiona.

Yliopistossa biologian opiskelu eroaa jonkin verran siitä, mitä se oli lukiossa. Lukiossa biologia oli reaaliaine. Biologiassa opeteltiin perusasioita, tutustuttiin biologian perusilmiöihin, ilman taustaa sen takana. Yliopistossa opiskellaan myös, miten ilmiöitä ja asioita tutkitaan. Tämä tuo mukanaan tilastotieteen ja matemaattisen mallintamisen.

Pidän matematiikasta silloin, kun ymmärrän sitä. Lukion pitkä matematiikka aiheutti pitkäksi aikaa inhoreaktion koko aihetta kohtaan. Minulla oli vaikeuksia ymmärtää abstrakteja käsitteitä, enkä nähnyt matematiikan logiikkaa. Istuin valehtelematta varmaan jokaisessa tukiopetuksessa, enkä ymmärtänyt siltikään. Muodostui itseään ruokkiva ilmiö: en ymmärtänyt, ärsytti, menetin motivaationi, enkä jaksanut enää yrittää yhtä kovasti, mikä johti siihen, että ymmärsin vielä vähemmän.

Eräällä kurssilla yksi opettajista vertasi kurssin vaikeita asioita norsun syömiseen. Norsua on aika hankalaa nielaista kokonaisena, ja kyseessä olleen kurssin asiatkin vaativat palastelua ja pureksimista. Usein sortuu opiskelemaan asioita tenttiä varten, vaikka oikeasti olisi tärkeämpää elinikäinen oppiminen. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää heti kerralla, osa asioista saattaa avautua kunnolla jopa vasta vuosien päästä jatko-opinnoissa tai työelämässä. Osa mainitsemani kurssin asioista on tullut esille vähän toisessa muodossa aiemmilla kursseilla, ja on ollut kiva huomata, että kun niitä on joutunut prosessoimaan päässään uudelleen, on niistä avautunut jotain ihan uudella tavalla. Joku fiksumpi luultavasti nauraisi räpeltämiselleni, mutta itse olen ollut huomaavinani jonkinlaista ajattelukyvyn kehittymistä ja välillä suorastaan ymmärrystä. ;D

Joka tapauksessa minun pitäisi varmaan kiittää tätä kurssin opettajaa tuosta norsu-vertauksesta, sillä se antoi jostain syystä motivaatiota opiskeluun. Oma paheeni on nimenomaan se, että yritän nielaista kaiken kokonaan kerralla ja kun en ymmärrä, turhaudun ja luovutan. Toivottavasti kukaan ei nyt kuitenkaan säikähdä tämän tekstin perusteella, biologia on kuitenkin vain matematiikkaa jossain määrin soveltava ala. Jos minä pärjään matikan kirjoitusten A:llani, niin pärjäätte varmasti tekin.

-Anna

 

 

Ei kommentteja artikkelille “Matikkamörköjä”

Kirjoita kommentti