Kandidaatin tutkielma – turha välietappi vai opettavainen prosessi

29.4.2015 |

Usein sanotaan, että eihän sillä nyt niin ole väliä, se on vain kandi. Tässä kandiani kirjoittaessa heräsin kuitenkin miettimään, onko se sittenkään niin turha juttu.

Kandin tutkielman kirjoittaminen on ollut loputtoman pitkä ja välillä hermoja raastava projekti. Lievä taipumukseni perfektionismiin kirjoittamisen suhteen on ollut suuri kompastuskivi sitä kirjoittaessa. Kynnys kirjoittamisen aloittamiseen oli suuri, sillä odotuksissani teksti oli valmista ja sujuvaa ja tiedollinen osaamiseni suuri. Alitajuntaani on nyt kuitenkin vihdoin ja viimein alkanut iskostua, ettei näin suuri kirjoitusprojekti voi millään olla kerralla valmis, ja olen sisäistänyt prosessikirjoittamisen periaatteen. Kun tiedostaa, että tekstin ei tarvitsekaan olla vielä valmista tai lopullisessa muodossaan, kynnys kirjoittamiseen on pienentynyt huimasti. Kun vain kirjoittaa jotakin, iskee se kuuluisa, mystinen inspiraatiokin huomattavasti helpommin (vaikkapa sitten blogin aiheen suhteen).

Tiedon pikkuhiljaa lisäännyttyä artikkelien ja kirjojen lukemisen myötä motivaatio kirjoittamiseen on kasvanut. Tässäkään tapauksessa elefantin nielaiseminen kokonaisena ei toimi, mutta hiljakseen mutustellen tietoa on pään sisään loppujen lopuksi mennyt. Kandiani hyvin tiiviisti pitkästä aikaa kirjoittaessani, olen muistanut, miksi halusin opiskelemaan yliopistoon. Tämä koulutus antaa valmiuksia lukea ja ymmärtää tieteellistä tekstiä, siis saada uutta tutkimustietoa mielenkiintoisista aiheista alkuperäislähteistä.

Kandin kirjoitusprosessi on ollut välillä melkoista vuoristorataa. Pari päivää ehdin tuskastella parin kriittisen artikkelin suhteen, sillä niitä ei tuntunut löytyvän mistään. Tein hankintapyynnön kirjastolle, jolloin selvisi niiden löytyvänkin melko vaivattomasti varastokirjastosta. Lisäksi surffailumatkoillani netin pyörteissä törmäsin kirjaan sosiaalisesta oppimisesta. Tein hankintapyynnön kirjastolle ja jo saman päivän aikana se oli hankittu e-kirjana. Ensimmäiset sivut tulivat hitaasti ja tuskaisesti, en tuntunut saavan otetta aiheeseen. 10 sivua oli jonkinlainen rajapyykki, jonka jälkeen tekstiä alkoi muodostua melko vaivattomasti verrattuna alkuun. Maalin alkaessa jo häämöttää kirjoitustahti hieman hidastui jälleen.

Ensimmäisen versio kandista on nyt saatu takaisin ohjaajalta korjausehdotuksin varustettuna. Kandin valmistuminen ei enää tunnu ollenkaan kaukaiselta ja loputtoman taipaleen takana olevalta päämäärältä. Sen kunniaksi on kivaa irtautua arjesta viettämään opiskelijavappua pariksi päiväksi. Tänä vuonna wappu alkoikin pikkuisen erikoisemmalla tavalla, kun opiskelijat valtasivat HopLopin!

Hauskaa vappua toivottaa

Anna

 

 

 

Ei kommentteja artikkelille “Kandidaatin tutkielma – turha välietappi vai opettavainen prosessi”

Kirjoita kommentti