Kevään yhteishaku – geotieteitäkö opiskelemaan?

1.4.2015 | Ville Kallio

Millaisia mietteitä itselläni tuolloin oli hakupapereita laittaessani? Miten päädyin valitsemaan juuri geologian? Miten opinnot ovat vastanneet odotuksiani? Näistä asioista ajattelin kertoa tässä blogissa ja samalla hieman siitä, miten geotieteitä pääsee opiskelemaan tällä hetkellä.

Ihan ensimmäisessä blogissani (http://ouluma.fi/2014/01/kiveen-hakattu-tulevaisuus/) kerroin siitä, millaisten mutkien kautta geotieteisiin päädyin. Aikaisemmat liiketalouden opinnot eivät oikein koskaan tuntuneet omalta jutultani, vaikka tradenomi-tutkinnon suoritinkin.  Pitkän pähkäilyn jälkeen ymmärsin haluavani jotain luonnonläheistä juttua, joka sisältäisi muutakin kuin tietokoneen ääressä istuskelua tai enemmän tai vähemmän tarpeellisten tavaroiden tuputtamista ihmisille.  Metsässä (tai luonnossa ylipäätään) liikuskelu on itselleni ollut aina jotenkin sellainen tärkeä juttu, josta nautin. Opiskelupaikkaa viisi vuotta sitten miettiessä olin hieman kahden vaiheilla: metsätalous vai geologia? Kivet kuitenkin tuntuivat kiinnostavammilta kuin puut, joten valinta osui geologiaan.

Opiskelupaikakseni valikoitui Oulu, joka veti pitemmän korren omassa vertailussani Helsingin ja Turun kanssa. Suuri syy oli varmaan Oulun malmigeologia-painotteinen kurssitarjonta ja ehkä parempi mahdollisuus työllistyä nimenomaan kaivossektorilla (mutu-tuntumalla arvioituna). Tutkijan uraa mielivä saattaisi ehkä valita Helsingin, sillä uskoakseni siellä on panostettu enemmän juurikin tähän tutkimuspuoleen ja resurssit ovat paremmat. Aikaisemmin Seinäjoella asuneena muutto Ouluun oli myös varsin helppo ja uuteen kaupunkiin tottui äkkiä. Molemmissa on jotain samanlaista, sellaista maalaiskaupungin tuntua. Omalla mittapuullani Oulu on ihan sopivan kokoinen, sellainen suuri pikkukaupunki. Asuinympäristökseni valikoitui Syynimaa, joka sijaitsee sopivasti pohjois-eteläsuuntaisen pääväylän varrella. Tästä on noin kilometrin verran yliopistolle ja keskustaan noin viisi kilometriä. Seutu on varsin rauhallista ja luonnonläheistä, ehkä Oulun mukavimpia asuinalueita; jos siis pitää rauhallisuudesta. Pyykösjärven rantaan on alle kilometri eikä meren rantaankaan ole kuin reilu kolme kilometriä.

Jotain itse pääsykokeesta.. Kuten ensimmäisessä blogissani viime vuonna kerroin, oma pääsykokeeni perustui  kahteen kirjaan, joista toinen käsitteli kallioperä- ja toinen maaperägeologiaa. Tuolloin aloituspaikkoja taisi olla 20. Ihan mielenkiinnosta otin selvää, millainen tilanne on tänä vuonna. Pääsykoetta on näköjään hieman muutettu, todennäköisesti ihan hyvään suuntaan,  en osaa sanoa kun en ole nähnyt kysymyksiä. Tällä hetkellä aloituspaikkoja on 30. Vuoden 2015 pääsykoe perustuu neljään kirjaan, joista kaksi on lukion maantieteen oppikirjoja (peruskurssi ja  ns. hasardimaantieteen syventävä kurssi). Näiden kirjojen tarkoituksena on antaa yksinkertainen johdanto liittyen maapallolla vaikuttaviin geologisiin prosesseihin ja kertoa lyhyesti kivilajeista. Omaan muistinkuvaani pohjautuen näihin maantieteen oppikirjoihin perustuva johdanto on kylläkin melko pintapuolinen, mutta varmasti pääsykokeeseen ihan riittävä. Omassa pääsykokeessani geologian alakohtainen opiskelumateriaali tuntui melko syvälliseltä monin paikoin, kun ei osannut erottaa mikä on pääsykokeen kannalta oleellista ja mikä ei. Niinpä sitä tuli tankattua sellaisiakin asioita, jotka opiskeluissakin tulivat vastaan vasta joskus kolmantena vuotena. Nykypääsykokeessa on materiaaliksi otettu lisäksi lukion peruskurssien kirjat kemiasta ja fysiikasta, mitä en näe huonona asiana. Varsinkin kemiaa tulee jossain muodossa vastaan geologian opintojen puitteissa useampaan otteeseen ja sitä tulisi osata ainakin jossain määrin. Omien havaintojeni perusteella nimenomaan kemian puutteellinen osaaminen on aiheuttanut opinnoissa hankaluuksia monen kohdalla. Niinpä perusasioiden opettelu jo pääsykoevaiheessa ei ole mitenkään huono asia. Luulen kyllä, että varsinaisia kemian laskutehtäviä ei pääsykokeessa ole (mutu-tuntuma), vaan kysymykset ovat essee-tyyppisiä.  Fysiikan kohdalla sama juttu. Vuoden 2015 geologian pääsykoekirjat  on ilmoitettu hakijanoppaassa (http://www.oulu.fi/external/hakijapalvelut/oy_hakijanopas_2015.pdf) sivulla 38.

Mikäli on kiinnostunut geologiasta, kannattaa tutustua myös  seuraavaan sivuun (http://www.oulu.fi/koulutustarjonta/education-programmes/geotieteiden-koulutusohjelma), jossa on kerrottu Oulun yliopiston geotieteiden koulutusohjelman sisällöstä.  Käytännön työkokemuksia kesätöistä voi lukea vaikkapa allekirjoittaneen osalta täältä: http://ouluma.fi/2014/07/kesalomaa-geologin-nakokulmasta-osa-1/.  Mainitsemisen arvoinen opiskeluihin liittyvä juttu ovat myös ekskursiot, joita pyritään tekemään ainejärjestön budjetin salliessa. Todella hyvänä esimerkkinä voin mainita toissasyksyisen reissun Islantiin, josta laadittua matkakertomusta pääsee lukemaan ainejärjestömme sivuilta (http://nikoli.org/toiminta/excut-2/islannin-excursio-2013/). Tänä keväänä on luvassa myös ekskuilua, tosin vaatimattomasti ”vain” Ruotsiin ja Norjaan. Tosin alan asiantuntijoiden opastamana näistä ”lähikohteistakin” saa huomattavasti enemmän irti kuin itsekseen matkaillessaan.

Mitä itselleni on sitten jäänyt käteen tähän astisista opinnoista? Tällä hetkellä pakollisia juttuja on enää gradun tekeminen, joskin muutamaa kurssia olen ihan ”omaksi ilokseni” ja tiedon kartuttamiseksi suorittanut. Yli neljä vuotta kivien sielunelämää opiskelleena täytyy sanoa, että tietoa ja osaamista on kyllä karttunut varsin paljon. Jos vertaa geologian kursseilla opittuja asioita siihen, mitä oppi ammattikorkeassa liiketalouden opinnoissa, niin huomattavasti enemmän on jäänyt geologiasta käteen (ja päähän). Osasyynä voi olla se, että geologin töitä on päässyt tekemään myös ihan käytännössä kesätöiden puitteissa. Soveltava työ onkin juuri se, missä parhaiten oppii. Kursseilla läpikäyty teoria unohtuu melko äkkiä, mikäli sitä ei pysty soveltamana käytäntöön.  Voin myös suositella, että geologiaan liittyviä juttuja käy läpi myös normaalilla vapaa-ajalla. Käytännössä tarkoitan sitä, että ulkona luonnossa kuljeskellessaan voi pohtia havaitsemiaan geologisia juttuja ja miettiä niiden syntyperää ja miten ne ovat päätyneet sellaisiksi mitä nyt ovat. Helpoitenhan tätä voi soveltaa ihan vaan maastosta löytyviä kiviä ja kalliopaljastumia tutkailemalla. Kun hankkii itselleen luupin voi tutkia kivistä löytyviä mineraaleja ja kiven maailman avautuu paljon paremmin (tällä pääsee hyvin alkuun http://www.dx.com/p/20x18mm-jewelers-loupe-magnifier-8200).

Työtilanne ei tällä hetkellä ehkä ole niin hyvä mitä se oli aloittaissani opinnot. Varsinkin kaivosala on varsin suhdanneherkkä ja taloudellinen taantumavaihe vaikuttaa siihen melko paljon. Positiivista on kuitenkin todeta, että laskuja seuraa aina nousu ja luullakseni työtilanne tulee paranemaan muutaman vuoden kuluessa. Geologia on alana myös hyvin kansainvälinen ja mikäli työskentely ulkomailla kiinnostaa, työmahdollisuudetkin paranevat huomattavasti.

Kevään yhteishaku geologiaan on auki keväällä 2015 9. huhtikuuta saakka, eli vielä reilun viikon. Voin suositella, että jos vähänkin kivet ja luonnonläheinen ala kiinnostaa, kannattaa ilman muuta hakea. Sen verran voin vielä mainita, että vaikka alana geologia on melko pieni, on yhteisöllisyys opiskelijapiireissä aivan omaa luokkaansa ja kaikenlaiseen toimintaan on helppo lähteä mukaan. Mikäli ainejärjestötoiminta kiinnostaa, ei tarvitse kuin avata suunsa ja ilmaista mielenkiintonsa, niin jotain hommaa aina löytyy.

Mutta, tällä kertaa tällaisia tunnelmia tässä blogissa. Ensi kerralla varmaan taas gradujuttuja ja muita kurssikuvioita. Se vappukin siellä jossain kaukaisuudessa jo siintää näköpiirissä. Mutta kärsitään nyt ensin tuo pitkäperjantai ja Via Dolorosa alta pois. Itse lähden omaa pääsiäistäni Etelä-Pohjanmaalle ”kärsimään”. :)

Hauskaa pääsiäistä ja muistetaan pitää ne munat korissa ja puput aisoissa. ;)

– Ville K.