Proteiinikuvia ja biokoodausta

20.4.2015 | Toni Sandvik

Nyt kolmannen vuoden keväällä ei ole periaatteessa yhtäkään pakollista kurssia, joten valinnaisuutta on enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämä lukukausi on itse asiassa raivattu tyhjäksi pakollisista opinnoista juurikin vaihto-opiskelun mahdollistamiseksi ilman pakollisten kurssien käymättä jättämistä. Järjestely on toimiva, sillä en olisi yhtä hanakasti lähtenyt vaihtoon, jos jokin pakollinen kurssi olisi pitänyt käydä joko vuoden etuajassa tai saman verran myöhässä.

Olen myös erittäin tyytyväinen siihen, että onnistuin valitsemaan täältä Wienistä sellaisia oman alan opintoja, jotka eivät juurikaan mene päällekkäin aiemmin käytyjen kurssien kanssa. Ainoastaan yhdellä solubiologian kurssilla on tullut vastaan jo käytyjä asioita vähän useammin, mutta nekin ovat olleet hyvää kertausta.

Yksi kiinnostavimmista kursseista on ollut kahden opintopisteen kurssi proteiinien rakenteesta ja toiminnasta, sillä se täydentää kätevästi toisena vuonna käymääni laajempaa kahdeksan opintopisteen proteiinikemian kurssia. Siinä missä proteiinikemian kurssilla lähdettiin siitä, miten aminohapoista rakentuu proteiineja ja miten ne saavat muotonsa, tällä kurssilla lähtökohta on päinvastainen: katsellaan kuvia ja pyöritellään kolmiulotteisia malleja proteiineista ja pohditaan, minkä takia rakenne on juuri tällainen ja mitkä aminohapot missäkin paikassa voisivat selittää sen.

 

Paljon kurssin mielekkyyteen on vaikuttanut myös kokenut luennoitsija, joka on hallinnut asiansa erinomaisesti ja esittänyt sen sopivalla ripauksella huumoria. Kurssia hän esimerkiksi mainosti sillä, että täällä ei tarvitse kuin ihastella kauniita kuvia parilla luennolla ja kerätä opintopisteitä. No, ainakin kurssin sai kuulostamaan helpolta.

Toinen hyvin erilainen mutta mielenkiintoinen kurssi on ollut bioinformatiikka, joka on tosin toistaiseksi ollut enimmäkseen informatiikkaa ilman sitä bio-osuutta. Vähäisen koodauskokemukseni takia kävinkin varmuuden vuoksi kysymässä luennoitsijalta, onko minulla riittävät taidot tälle kurssille, mutta kellään muullakaan ei kuulemma ollut aiempaa kokemusta. Eiköhän tästä saa kuitenkin ajan kanssa otetta, kun alkaa ymmärtää perusasioita paremmin.

Odotan innolla myös tulevia kursseja, sillä myöhemmin keväällä alkaa solubiologian menetelmiä käsittelevä kurssi, jolla käsitellään muun muassa röntgenkristallografiaa, massaspektrometriaa ja genomin muokkausta CRISPR-menetelmällä. Lisäksi olen ilmoittautunut pelkästään peroksisomeihin keskittyvälle kurssille, jollaisesta en ollut aiemmin kuullutkaan. Jännä nähdä, kuinka yhdestä soluelimestä saa kokonaisen kurssin aikaiseksi.

Alussa puhuin tutkinnon räätälöimisestä omannäköiseksi. Omaan kandidaatin tutkintooni olen ottanut villinä korttina ympäristönsuojelun sivuaineen, ja välillä minulta onkin kyselty, miksi valitsin juuri ympäristönsuojelun. Se kiinnostaa minua ja on samalla mahdollistanut muihin luonnontieteisiin tutustumisen. Biologian ja kemian lisäksi on saanut pintaraapaisun myös geologiasta ja maantieteestä, eikä poikkitieteellisyys ole ollenkaan haitaksi.

Haittaa ei ole myöskään erilaisesta urapolusta, jolla saattaa joskus erottautua edukseen. Toistaiseksi en ainakaan tunne ketään muuta biokemistiä, jolla olisi sama sivuaine. Kannattaa siis ottaa selvää eri uramahdollisuuksista ja toteuttaa niitä rohkeasti!

-Toni

PS. viime tekstissäni mainitsemani popularisointityö on nyt julkaistu Biopeople-blogissa. Tässä suora linkki aiheesta kiinnostuneille: biople.blogspot.com/2015/03/mycobacterium-leprae-ja-schwannin-solut_37.html