Fyysikko fysiikan tutkimusmatkalla – Osa 3: Kohti avaruutta ja sen yli

8.5.2015 | Anu Tuomela

Mikko Laine on 26-vuotias tähtitieteilijä. Hänen mielenkiintonsa luonnontieteitä kohtaan heräsi vasta vanhemmiten, kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen. Lukiosta valmistumisen jälkeen keväällä 2007 Mikko kaipasi vaihtelua ja hän viettikin seuraavan talven reppureissaten Australiassa. ”Suomeen tultuani, kesätöiden ja asevelvollisuuden suorituksen jälkeen, aloitin opinnot Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa tavoitteenani merikapteenin pätevyys”, jatkaa Mikko. Hänen opinnot sujuivatkin hyvin, mutteivät kuitenkaan tarjonneet riittävästi haastetta ja näin ollen Mikko palasi takaisin työelämään. Työskentelyajasta Mikko kertookin: ”Kiinnostuin yrittämisestä ja perustin metsäalan yrityksen syksyllä 2011. Yritys tarjosi (ja tarjoaa edelleen) haasteita, mutta toiminnan kaupallisuuden vahva leima sai minut etsimään toista tietä eteenpäin. Filosofisluonteisten pohdiskelujeni aikana, tarkastellessa maailmankuvaani, ymmärsin tieteen merkittävän roolin ympäröivän maailmankaikkeuden hahmottamisessa”.

Tähtitieteen mahdollisuus tarjota avaimia myös perimmäisiin kysymyksiin saikin Mikon täyttämään keväällä 2012  hakupaperit kaikkiin (kolmeen) maamme sitä maisteritasolla opetettaviin yliopistoihin. Lukiossa Mikko ei ollut lukenut fysiikkaa kolmea kurssia enempää ja pitkän matematiikan kursseistakin oli vierähtänyt jo tovi. Mikko ei tästä kuitenkaan lannistunut, vaan pääsikin pääsykokeiden kautta seuraavana syksynä opiskelemaan Oulun yliopiston fysiikan laitokselle. Opintoja jo useamman vuoden suorittaneena Mikko toteaakin: ”Seuraavat kolme vuotta tarjosivat haasteita, frustraatiota ja onnistumisen riemua siinä määrin, että olen tällä tiellä jäädäkseni”.

Mikko on siis valinnut tähtitieteen kandidaattivaiheensa sivuaineeksi. Tähtitiede tulee luonnollisesti kiinnostuksen myötä olemaan myös hänen tuleva maisterivaiheen pääaine. Kandidaatin tutkielmaa Mikko on tehnyt liittyen galaksien rakenteen ja evoluution ymmärtämiseen. ”Tutkin suuren inklinaation galaksien luminositeettiprofiileja kahdella eri aallonpituusalueella (R & H-alfa) ja yritän selvittää jos ja miten profiilit suhtautuvat toisiinsa. Tarkoituksena on havaita profiilien (mahdollisia) käänteitä, selvittää miten tähtiensyntyalueen sijainti vaikuttaa niihin ja tarkastella galaksin kiekon tason pölyn vaikutusta tuloksiin”, Mikko kertoo tutkielmansa aiheesta. Kandidaatintutkielmaa tehneenä ja tähtitiedettä jonkin verran jo opiskelleena Mikko toteaakin leikkisästi yhteenvetona tähtitieteestä: ”Kaikkien tieteiden äiti ja suurten virhemarginaalien koti”.

Tähtitieteestä avaruusfysiikkaan: 23-vuotias Pauli Väisänen on neljännen vuoden avaruusfysiikan opiskelija Oulun yliopistossa. Vaikka hän oli alun perin suuntautunut teoreettiselle fysiikalle, hän oli kuitenkin opiskelujen alusta asti kiinnostunut myös avaruusfysiikasta. Valinnastaan Pauli kertookin: ”Lopullisen ratkaisun tein, kun toisena opiskeluvuotena kävin yhtä aikaa avaruusfysiikan ja teoreettisen fysiikan kursseja ja huomasin olevani paljon kiinnostuneempi avaruusfysiikasta”. Ensimmäisenä opiskeluvuotena Pauli kuuli, että tutkimusryhmät tarjoavat kesätöitä opiskelijoille. Tästä innostuneena Pauli päättikin hakea avaruusfysiikalle kesätöihin ja aloittikin työt kyseisenä kesänä. Hänen työt jatkuivat seuraavanakin kesänä, jonka jälkeen Pauli on ollut osa-aikaisena tutkimusavustajana työryhmässä myös lukuvuoden aikana.

Työnkuvaansa Pauli kuvailee seuraavasti: ”Olen ollut vahvasti mukana STORM (Solar system plasma Turbulence: Observations, inteRmittency and Multifractals) EU-projektissa, jossa tutkitaan aurinkotuulen turbulenssia”. Pauli on työskennellessään tutkinut muun muassa aurinkotuulen magneettikentän pienen skaalan vaihteluita ja niiden ominaisuuksia. EU-projektin kautta hän on päässyt myös matkustamaan projektikokouksiin Itävaltaan ja Romaniaan. ”Ensi kesäkuussa lähden Prahaan IUGG-konferenssiin oman posterini kanssa”, Pauli kertoo.

Avaruusfysiikka tutkii aurinkoa, yläilmakehää ja kaikkea siltä väliltä. Varsinaisesta tutkimuskohteestaan, aurinkotuulesta, Pauli kertoo: ”Aurinko vaikuttaa aurinkokuntaan säteilyn ja painovoiman lisäksi myös lähettämiensä hiukkasten ja niiden magneettikentän kautta. Aurinkotuulen vaikutukset ovat paljon pienempiä kuin säteilyn, mutta pikkuhiljaa on huomattu niillä olevan ihan konkreettisia vaikutuksia muun muassa maapallon pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilojen tasapainoon”. Tähän liittyen Pauli toteaakin auringon purkausten seuraamisen ja ennakoimisen olevan elintärkeää satelliittien ja astronauttien selviämisen kannalta, sillä erittäin suurten purkausten vaikutukset voisivat olla kohtalokkaat.

Pauli kokee avaruusfysiikan tutkimusryhmän työilmapiirin erittäin hyväksi ja yhteisölliseksi: ”Töitä on mukavaa ja rentoa tehdä. Tukea ja kannustusta olen aina saanut. Avaruusfysiikan kahvitauoilla kuulee yleensä myös kylän parhaat jutut”.

Tässä olikin kolmas fysiikan tutkimusmatka. Tähän mennessä olemme saaneet kuulla kuuden eri fysiikan opiskelijan tarinan omasta erikoisalastaan ja siihen päätymisestä. En ole varma, onko jatkoa vielä luvassa – mahdollisesti. :)

Kuulemisiin,
Anu