Fyysikko fysiikan tutkimusmatkalla – Osa 4: Opettajuus lähellä sydäntä

19.5.2015 | Anu Tuomela

Markku Pohjola ja Anne-Elina Kinnunen valmistuvat molemmat aineenopettajiksi pääaineenaan fysiikka. He opiskelevat siis muiden fyysikoiden tapaan fysiikan koulutusohjelmassa Oulun yliopistossa. Aineenopettajaksi opiskelevina heidän pääaineenaan maisterivaiheessa on yleinen fysiikka.

Markku ja Anne-Elina ovat molemmat aloittaneet fysiikan opinnot ennen kuin suora haku fysiikan aineenopettajalinjalle oli vielä mahdollista. Niinpä he ovat toisen opiskeluvuotensa aikana käyneet aineenopettajahaastattelussa, josta heidät on erikseen hyväksytty suorittamaan pedagogisia opintoja. Pedagogisia opintoja tarvitaan 60 opintopistettä, jotta aineenopettajaksi valmistuminen on mahdollista. Tällä hetkellä pedagogiset opinnot useimmiten aloitetaan kolmannen vuoden keväällä ja ne jatkuvat neljännen vuoden syyslukukauden loppuun.

Nykyään yhteishaussa on mahdollista hakea myös suoraan fysiikan aineenopettajaopintoihin, jolloin hakeva henkilö tulee saamaan kutsun haastatteluun kuluvan kevään aikana ennen aineenopettajalinjalle hyväksymistä. Mikäli kuitenkin aloittaa opinnot fysiikan koulutusohjelmassa ja kiinnostuu vasta myöhemmin suorittamaan myös aineenopettajan pätevyyden, on sekin mahdollista; Haastatteluja aineenopettajaopintoihin järjestetään syksyisin ja keväisin.

Neljännen vuoden opiskelijan, Markku Pohjolan, päätyminen aineenopettajan opintoihin on pitkälti sattumusten summa. Hän kertookin: ”Muutin Ouluun lääkishaaveen ja tyttöystävän perässä, mutta kouluun en päässyt. Nainen onneksi jäi”. Samassa yhteishaussa Markku haki kuitenkin myös fysiikalle. Fysiikan koulutusohjelmasta Markku löysikin nopeasti paikkansa ja hylkäsi aiemmat suunnitelmat. Jo heti opiskelut aloittaessaan Markku tiesi haluavansa aineenopettajaksi, joten palaset hänen kohdallaan opintojen suhteen loksahtivat nopeasti paikalleen.

Fysiikka on ollut yksi Markun mielenkiinnon kohteista lukiosta asti. Toisaalta häntä on kiinnostanut myös matematiikka. Matematiikka onkin yksi Markun sivuaineista hänen valmistuessaan opettajaksi. Toisena sivuaineena Markulla tulee olemaan kemia, eli tulevaisuudessa hän on pätevä opettamaan fysiikan lisäksi myös matematiikkaa ja kemiaa. Hänelle kyseiset sivuaineet valikoituivat johtuen kiinnostuksesta luonnontieteitä kohtaan, mutta myös verrattain hyvästä työllistymismahdollisuudesta kolmen opetettavan aineen kokonaisuudella ja vieläpä eritoten kyseisellä kombinaatiolla. Mikäli jotakin tiettyä sivuainetta haluaa opettaa pääaineen lisäksi, tulee sivuainetta olla käytynä saman verran, kuin pedagogisia opintoja, eli 60 opintopistettä.

Markku aloitti pedagogiset opintonsa kevätlukukauden alussa. Pedagogisiin opintoihin kuuluu kolmeen osaan jaettu opetusharjoittelu Oulun Normaalikoulun yläkoulussa/lukiossa. Ensimmäinen osa, perusharjoittelu, on Markulla nyt takana ja opetusharjoittelusta hän kertookin: ”Opetusharjoittelu on ollut ehdottomasti paitsi positiivinen kokemus, mutta myös opettavin osa-alue pedagogisissa opinnoissa”. Seuraavalla syyslukukaudella Markulla on luvassa opetusharjoitteluun liittyen vielä kaksi syventävää harjoittelua Oulun Normaalikoululla.

Markku kertoo eräästä perusharjoittelusta mieleen jääneestä positiivisesta opetuskokemuksesta: ”Yksittäisiä opetustilanteita on muutamia, mutta erityisen hyvä mieli tuli siitä, että 11 oppilaan ryhmästäni viisi sai arvosanaksi 9½ tai paremman”. Hän kuitenkin jatkaa kertomalla, etteivät opetustuokiot luonnollisesti aina ole kollektiivista riemunkiljuntaa, vaan niihin kuuluu oleellisena osana myös pettymykset. ”Niistä kai sitä parhaiten voi itse oppia”, Markku toteaa. Opettajan ammatissa Markku toivoo pystyvänsä kehittymään jatkuvasti. Omaa opettajuuttaan hän kuvailee: ”Tottakai oppilaiden innostaminen luonnossa tapahtuviin ilmiöihin tulee olemaan opetuksessani etusijalla. Lisäksi haluan pitää kouluasiat tiukasti koulussa. Siviilielämä on erikseen”.

Anne-Elina Kinnunen on myös neljännen vuoden fysiikan opiskelija. Anne-Elina suoritti viime vuonna pedagogiset opintonsa ja näin ollen myös opetusharjoittelu on hänen kohdaltaan takana päin. Fysiikka oli Anne-Elinan lempiaine jo yläasteelta alkaen, joten fysiikan opintojen aloittaminen yliopistossa tuntui tuolloin hänelle luontevalta päämäärältä ”Sitä paitsi fysiikkahan on tieteistä jaloin!”, hän jatkaa hymyissä suin.

Opintojen alkuvaiheessa Anne-Elinaa kiinnosti myös tutkijan ura ja hän pääsikin kurkistamaan tutkijan työtä työskennellessään toisen vuoden opintojen jälkeisen kesän tutkimusharjoittelijana Oulun yliopiston elektronispektroskopian työryhmässä. Lopulta Anne-Elina tuli kuitenkin siihen tulokseen, että opettajan ura sopisi hänelle paremmin ja myöhemmin opetusharjoittelu vahvisti kyseisen päätöksen. Vahvalla opettajan identiteetillä Anne-Elina tokaiseekin: ”Haluan levittää luonnontieteiden ilosanomaa lapsille ja nuorille!”

Anne-Elinan sivuaineena on tällä hetkellä matematiikka. Hyvin todennäköisesti hän tulee kuitenkin lukemaan tulevaisuudessa myös kemiaa samoista syistä kuin Markku; ”Työmarkkinoilla on etu, jos hallitsee kaikki nämä kolme ainetta. Ja toki kemian opiskelu kiinnostaa minua muutenkin”, Anne-Elina kertoo.

Opetusharjoittelussa, eritoten syksyyn ajoittuvien syventävien harjoittelujaksojen aikana, opiskelijat saavat runsaasti esimakua tulevaisuuden opettajan työstä. Oulun Normaalikoulun yläkoulussa/lukiossa viimeisen syventävän harjoittelun aikana opiskelijoiden tuleekin suunnitella ja opettaa yksi kurssi harjoitteluparin kanssa kahdestaan jakaen pidettävät tunnit tasan molemmille opiskelijoille. Opetusharjoittelusta Anne-Elina kertookin: ”Opettajan työ on mukavan vaihtelevaa ja monipuolista. Pääsin opettamaan sekä lukiossa, että yläkoulussa ja opetin sekä fysiikkaa, matematiikkaa, että kemiaa. Jossain ryhmässä saattoi olla vain neljä oppilasta ja toisessa ryhmässä lähes kolmekymmentä”.

Anne-Elina vertaa nykypäivän opetusta hänen kouluaikaiseen opetukseen ja toteaa: ”Huomasin, että luonnontieteiden opetus on muuttunut aika paljon omasta kouluajastani, vaikka ei siitäkään kovin kauaa ole. Opetus ja oppimistyyli on muuttunut vuorovaikutteisemmaksi, oppilaslähtöisemmäksi, tutkivammaksi ja ongelmalähtöiseksi. Lisäksi joka tunnilla tulisi olla kokeellista työskentelyä.  Itse olen joutunut aikoinani oppimaan perinteisellä (ja vanhanaikaisella) opettajajohtoisella liitutaulutyylillä”. Anne-Elina kertoo opetusharjoittelun olleen hänen mielestään melko rankkaa aikaa, mutta kuitenkin erittäin hyödyllistä, opettavaista ja palkitsevaa. Hän arvostaakin opettajan ammattia nyt entistäkin enemmän.

Positiivisena kokemuksena opetusharjoittelusta Anne-Elinalle on jäänyt mieleen muun muassa tilanne, jossa he olivat harjoitteluparinsa kanssa todella onnellisia, kun viimeisessä harjoittelussa hieman heikommin menestyneet oppilaat olivat yllättäneet työparin saaden kokeessa erinomaisia arvosanoja. Onnistumisen kokemuksia Anne-Elinalle syntyi myös oppitunneista, joiden aikana kokeiltiin täysin uusia opetusmenetelmiä. ”Saatoimme miettiä etukäteen, että voikohan tämä toimia, mutta lopulta kaikki sujuikin yli odotuksien ja oppilaatkin tykkäsivät ja saivat tunnista enemmän irti kuin normaalisti”, Anne-Elina kertoo.

Tulevaisuudessa Anne-Elina toivoo, että oppilaista olisi aina mukava tulla hänen tunneilleen. Opettajuudestaan hän summaa: ”Olen aika kekseliäs tuntien suunnittelija. En halua pitää tylsiä oppitunteja. Haluan olla innostava opettaja, joka saa oppilaat kiinnostumaan luonnontieteiden opiskelusta ja tutkimisesta!”

Nyt on neljäs fysiikan tutkimusmatka takana. Tämän tutkimusmatkan polut ovat myös itselleni varsin tuttuja, sillä suoritimme pedagogisia opintoja samaan aikaan Anne-Elinan kanssa. Opettajuus onkin myös minulla erittäin lähellä sydäntä. Lisää ajatuksia pedagogisista opinnoista ja opetusharjoittelusta löytyykin aikaisemmista blogiteksteistäni.

Kuulemisiin,
Anu