Opiskelusta harjoitteluun
16.7.2015 | Toni Sandvik
Onpas viime tekstistäni kulunut aikaa! Syynä tämän kirjoituksen viivästymiseen ei ole puheenaiheiden ehtyminen, päinvastoin – viime viikot ovat olleet niin kiireisiä, etten ole ehtinyt kirjoittaa niistä mitään. Pitkän aikaa kirjoittaminen on kyllä ollut tehtävälistalla, mutta vasta nyt pääsin kunnolla työn ääreen.
HisTrap-pylvästä lataamassa proteiinien erottelua varten.
Kaikki kiire huipentui kesäkuun viimeiselle viikolle eli lukukauden loppuun, kun piti selättää kuusi tenttiä neljässä päivässä. Vaikka koetin jakaa lukutaakkaa pidemmälle ajanjaksolle, aika ei tuntunut riittävän millään. Tentit menivätkin loppujen lopuksi hyvin, mutta pidän järkevämpänä oman yliopistomme tapaa jaksottaa niitä tasaisemmin pitkin lukukautta.
Vaihtelut kurssien sisältöjen välillä ovat sentään pitäneet mielen virkeänä. Kerroinkin jo aiemmin käyneeni kursseja muun muassa proteiinien rakenteesta ja bioinformatiikasta. Nyt lähempänä kesää kurssini painottuivat enemmän lääketieteen puolelle, sillä opiskelin muun muassa virologiaa (virusoppia) sekä keskushermoston rakennetta. Myös peroksisomeihin keskittyvä kurssi oli lääketieteellisen yliopiston järjestämä.
Mutta nyt opiskelu on tältä keväältä ohi ja saan keskittyä hetkeksi muihin asioihin: viime tekstissäni kerroin hakeneeni harjoittelupaikkaa ja päässeeni kymmenennen hakemuksen siivittämänä uuteen työhaastatteluun. Sitkeys palkittiin, sillä sain paikan yhdestä Wienin Biocenter-tutkimuskeskuksen työryhmästä! Olen nyt heinäkuun alusta lähtien ollut harjoittelussa ja työ on ollut hyvin kiinnostavaa, joskin toki myös haastavaa. Ensimmäistä kertaa on päässyt tekemään kunnolla oman alan töitä ja samalla saanut kätevästi kokemusta täältä ulkomailta.
Kontolleni on annettu melko itsenäinen kahden kuukauden projekti, jossa tehtävänäni on puhdistaa POC1-proteiinin a- ja b-muotoja biokemiallisia ja rakenteellisia tutkimuksia varten. Niiden molekulaariset toimintamekanismit ovat nimittäin toistaiseksi tuntemattomia, ja tehtävänäni on osaltaan auttaa niiden selvittämisessä.
Mutta miksi yhden valkuaisaineen parin eri muodon puhdistamisessa menee niin kauan? Työssä on monta eri vaihetta, joita monesti joudutaan toistamaankin, kun kaikki ei suju niin kuin Strömsössä. Näistä vaiheista tulen varmasti kertomaan lisää tulevissa kirjoituksissani, mutta tässä perusajatus tiivistettynä: proteiinia koodaava geeni lainataan alkuperäiseltä eliöltä – tässä tapauksessa banaanikärpäseltä – ja siirretään vektorin eli siirrettävän DNA-juosteen avulla helpommin hallittavaan yksisoluiseen bakteeriin, joka sitten alkaa tuottaa proteiinia. Tämän jälkeen POC1 pitää vielä saada puhdistettua kymmenien tuhansien muiden proteiinien, lipidien ja muiden biomolekyylien joukosta erilleen. Kilohintaa ei kannata kysellä, sillä onnistuneilla olosuhteilla ja työvaiheilla saattaa saada parinkymmenen litran bakteerikasvustosta pari pisaraa puhdasta ainetta.
Miltä kuulostaa kahden kuukauden käyttäminen yhden proteiinin puhdistamiseen? Jos se ei tunnu kovin palkitsevalta, kannattaa muistaa, että valkuaisaineet ovat ne solujen todelliset ”nanokoneet”, joiden vastuulla on valtaosa solujen toiminnallisista tehtävistä: aineenvaihduntaa, signaaliketjuja, mekaanista liikettä, geenien lukemista ja niin edelleen. Niiden rakenteen tutkiminen on avainasemassa niiden toiminnan hahmottamisessa, mikä puolestaan auttaa koko eliön toiminnan ymmärtämisessä. Ja aina on oma hohtonsa siinä, että tutkitaan jotain, mitä ei kukaan vielä koskaan ole tutkinut. Perustutkimusta siis parhaimmillaan!
-Toni
Ei kommentteja artikkelille “Opiskelusta harjoitteluun”
