Tarinoita Ruotsin ja Norjan ekskursiolta – osa 1. Oulu-Skellefteå-Luulaja

1.7.2015 | Ville Kallio

Koska asiaa on melko paljon, jaan reissun useampaan osaan, niin ei tule kerralla niin mahdottomasti tekstiä ja voi lisäillä enempi kuvia mukaan.

TORSTAI 7.5.

Kevään 2015 geologinen ekskursio starttasi iltapäivällä 7.5. Oulun yliopiston Geopäädystä. Osallistujia ekskursiolla oli varsin suuri määrä, noin 50, johon sisältyi opiskelijoita fukseista ihan graduntekijöihin saakka.

Lähdimme matkaan Oulusta puoli viideltä. Matkareitti kulki Oulusta Kemiin ja siitä edelleen Haaparantaan Ruotsiin. Määränpäänä oli Skellefteå, jonne matkaa rajalta kertyi noin 250 km. Perille Skellefteå Campingiin saavuimme myöhään illalla, jossa osa majoittui mökkeihin, osa kahden hengen huoneisiin.

PERJANTAI 8.5.

Lähdimme 8.15 kohti Varuträskia, joka sijaitsee reilu 10 km Skellefteåsta länteen. Kohteena oli Vildmarksgruvan, joka on vanhan pegmatiittikaivoksen ympärille rakennettu matkailukohde. Aamupäivän ohjelmasta vastasi muutama Bolidenin edustaja, jotka kertoivat Bolidenista yrityksenä, työskentelymahdollisuuksista ja erityisesti malminetsinnästään.

Varsin kattavien esitysten jälkeen oli vuorossa ruokailu, joka toteutettiin sopivan eksoottisella säväyksellä puisin ruokailuvälinein ulkosalla. Menu sisälsi nuotion loimussa kypsennettyä poroa, hirveä ja rautua, kylkiäisiksi oli perunoita, paistettua sipulia ja porkkanaa.

Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli vierailu maanalaisessa pegmatiittikaivoksessa. Ennen vierailua katsoimme videon, jossa kerrottiin kaivoksen historiasta ja minkälaisia mineraaleja siellä esiintyy. Hieman puutteellisen ruotsin osaamisen takia videon anti jäi hieman köyhäksi. Varuträskin pegmatiittia louhittiin alkujaan kvartsin ja maasälvän takia, myöhemmin cesiumin ja beryllin. Kaivos oli toiminnassa vuodesta 1933-1945. Sulkeutuessaan se oli suurin cesium-kaivos Euroopassa. Nykyisin kaivos on tunnettu mineraaliharrastajien keskuudessa. Tunnettuja esiintyviä mineraaleja ovat mm. pollusiitti, kassiteriitti ja lepidoliitti.

Varuträskin kaivos (kaksi kuvaa kaivoksesta yllä) oli mielenkiintoinen käyntikohde. Maan alla oli märkää, kylmää ja pimeää. Kypärä, lamppu ja vedenpitävät jalkineet olivat välttämättömiä. Paras vaihtoehto olisi varmaan ollut otsalamppu ja kumisaappaat, sillä kaivoksen pohjalla on paikoin yli 10 senttiä vettä ja hyvin mutaista. Matalammilla kengillä joutui tasapainottelemaan ratakiskojen päällä ja ottamaan tukea seinästä, ellei halunnut jalkojaan kastella. Otsalamppu olisi myös ollut kätevä, jättäen kädet vapaaksi kaikenlaista kopelointia varten. 8 euron hintaan oli myös mahdollista päästä tonkimaan piha-alueella olevaa kaivoksen jätekivikasaa, josta ahkera mineraalinkeräilijä saattoi löytää vaikka mitä jännittävää.

Varusträskin vierailun jälkeen palailimme takaisin Skellefteåhon, jossa ennen leirintäalueella siirtymistä suoritimme pienen varustetäydennyksen paikallisessa Ica Supermarketissa. Illalla kävimme huiputtamassa leirintäalueen vieressä olevat laskettelurinteen, josta avautuikin hieno näköala kaupungin ylle (kuva alla) ja paikoin merelle saakka.

 

LAUANTAI 9.5.

Päivän aiheena oli tutustuminen Skellefteån alueen geologiaan. Oppaanamme toimi Tobias Bauer Luulajan Teknillisesta Yliopistosta, jonka poimimme kyytiin Skellefteån linja-autoasemalta.

Aluksi ajoimme Kristinebergiin, joka sijaitsee alueen läntisimmässä osassa. Matkaa Luulajasta Kristinebergiin kertyi noin 125 km. Tarkoitus oli aloittaa geologinen läpileikkaus etäisimmästä paikasta ja siirtyä sitten takaisin päin kohti rannikkoa. Muun Pohjois-Ruotsin tapaan alue on varsin harvaan asuttua ja maisemaa hallitsevat runsaat metsät ja hakkuuaukeat. Paikoittain pilkistää maastosta kohoavia kaivostorneja, jotka omalta osaltaan viestivät alueen aktiivisesta luonnonvarojen käytöstä. Samanlaista maisemaa löytyy myös Suomen puolelta, mutta harvassa ovat merkit kaivostoiminnasta; ainakaan käynnissä olevasta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Skellefteån alueella on vanha käytöstä poistettu köysirata (maailman pisin), jota pitkin entisaikaan malmia kuljetettiin Kristinebergistä rannikolle. Vaijerit on pääosin jo purettu pois, mutta turistikäyttöön on jätetty noin 15 km pätkä. Emme perehtyneet tarkemmin kyseiseen nähtävyyteen.

Skelleften alue on geologialtaan mantereelle muodostunut vulkaaninen kaari. Se on muodostunut ympäristössä, jossa merellinen litosfäärilaatta on subduktoitunut Svekokarjalaisen kratonin alle. Alueen kivilajit ovat alunperin sedimenttejä ja vulkaniitteja, jotka sittemmin ovat voimakkaasti metamorfoituneet, jolloin alkuperäisiä rakenteita voi olla vaikea tunnistaa.

 

Maastopäivän jälkeen otimme kurssin Luulajaan, jossa majoituimme keskustassa sijaitsevaan City Sleep -hostelliin. Hostellin konsepti muistutti hieman Omena-hotellien vastaavaa, sillä siellä ei ollut jatkuvaa vastaanottoa, vaan homma toimi ennakkovarausten ja ovikoodien avulla. 3-hengen huoneet ajoivat asiansa nukkumisessa, vaikka olivat hieman ahtaanoloisia. Iltaohjelmana oli luvassa vaihtoehtoisesti omaa aikaa tai mahdollisuus lähteä tapaamaan Luulajan yliopiston opiskelijoita ns. Culture Shock -tapahtumaan.

Allekirjoittanut tunsi olonsa hieman voimattomaksi saapumassa olevan flunssan takia, joten katsoin parhaaksi ottaa illan hieman iisimmin. Luulajan keskustassa tuli tehtyä pieni kävelylenkki ja katseltua paikkoja.

 

10.5. SUNNUNTAI

Sunnuntai oli ohjelman suhteen melko lailla löysä. Tarkoitus oli tutustua Luulajan vanhaan kaupunkiin, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta. Hostellissa ei ollut tarjolla aamupalaa, mutta kulman takana oleva Quality Hotel tarjosi kyllä todella maittavan ja runsaan aamiaisen.

Puolen päivän jälkeen kävimme tutustumassa Luulajan vanhaan kaupunkiin, jossa oli mahdollista ostaa jotain pientä välipalaa tai matkamuistoja.

Iltapäivästä jätimme Luulajan ja käänsimme suunnan luoteeseen kohti Jällivaaraa. Ajomatkaa tuolle välille kertyy noin 250 km, joten aikaa on hyvä varata muutama tunti. Perille päästiin kuuden aikoihin, jonka jälkeen oli luvassa normaaleja ruoanlaittokuvioita ja pienimuotoinen “who-is-who” -tilaisuus ekskursiolle osallistujien kesken.

jatkuu seuraavassa blogissa….