Tarinoita Ruotsin ja Norjan ekskursiolta – osa 2. Jällivaara-Kiiruna

17.7.2015 | Ville Kallio

Sunnuntaina 10.5. olimme siirtyneet Pohjanlahden rannikolta Luulajasta sisämaahan, Jällivaaran kaivoskaupunkiin. Tässä toisessa osassa keskitytään kaivostoimintaan Pohjois-Ruotsin Jällivaarassa ja Kiirunassa.

11.5. Maanantai

Maanantain ohjelmassa käytiin läpi Jällivaaran geologisia kohteita. Tutustuimme rautamalmipaljastumaan Dundretin rinteillä, jossa sijaitsi myös paikallinen laskettelukeskus. Tieleikkauksessa oli nähtävissä kerroksellista gabroa, jonka yhteydessä oli runsaasti magnetiittia. Tämä on tyypillistä kerrosintruusioille, jollainen Dundretkin on. Dundretin rinteiltä oli myös hyvä näköala alas Jällivaaran kaupunkiin (kuva alla) ja kaakossa sijaitsevaan Aitikin avolouhokseen, josta selkeästi esillä oli korkea rikastamorakennus ja laaja rikastushiekka-allas.

 

Dundretin jälkeen siirryimme Malmbergetin alueelle, jossa sijaitsee LKAB:n maanalainen rautakaivos. Suuren ryhmäkoon vuoksi vierailu itse kaivoksessa ei ollut mahdollista. Kävimme kuitenkin katsomassa LKAB:n entistä pientä avolouhosta, jossa oli nähtävillä pinnasta voimakkaasti rapautunutta magnetiitti-hematiittirautaa. Avolouhos on tarkoitus ottaa uudelleen käyttöön syksyllä 2015. Louhokselle johtavalle ylöspäin viettävälle soratielle oli muodostunut lumien sulamisvesistä puroja, joiden pohjalla oli kertynyt runsaasti rautamalmihiekkaa.

Tarkoituksenamme oli käydä katsomassa erästä paikkaa, jossa metamorfoosi on ollut kaikkein voimakkainta alueella ja jossa olisi ollut nähtävillä valtavia granaattikiteitä. Valitettavasti runsaan lumitilanteen vuoksi bussillamme ei ollut mahdollista päästä kyseiseen paikkaan, sillä tien alkupäässä oli vielä kymmeniä senttejä lunta.

 

Päivän lounaan söimme kenttäolosuhteissa joen varressa. Lounaspaikan lähellä oli mielenkiintoisen näköinen vanha kivisilta (kuva yllä). Lounaan jälkeen kävimme vähän matkan päässä olevan hakkuuaukion takana vilkaisemmassa paljastumaa, jossa oli nähtävissä magma- ja vulkaanissedimenttisiä kiviä. Kivet sisälsivät paljon felsisiä mineraaleja, mm. epidoottia. Mukana oli myös merkittäviä pitoisuuksia magnetiittia kapeina juonina.

 

Paljastuman lähellä oli kerrassaan houkuttelevan oloinen kumpare (kuva yllä), joka oli ihan pakko päästä huiputtamaan. Puolivälissä louhikkoista ja jyrkkää vaaran rinnettä kavutessa kävi mielessä, että mihinkähän sitä taas tuli lähdettyä. Mutta kun kerran oli päästy jo puoliväliin, niin pakkohan se oli loppuun saakka ponnistaa; vaikka väkisin. Ylipukeutumisen johdosta varsin hikisenä vaaran huipulla sai muutamaan kertaa vetää henkeä ja olla ylpeä omasta suorituksestaan. Huipulta avautuivat ihan mukavat maisematkin (kuva alla). Jonkinlainen laavun rauniokin siellä oli. Alas tultiin hieman eri reittiä, joka kiersi louhikkoisimman kohdan. Tämä reitti osoittautuikin huomattavasti helpommaksi ja alas päästiin ilman suurempia tuskia.

 

Kiipeily-episodin jälkeen päivän virallinen ohjelma alkoikin olla paketissa ja hyvästelimme oppaamme Tobias Bauerin, joka jatkoi matkaansa jalkapatikassa ja rinkka selässä. Me sen sijaan palailimme takaisin leirintäalueelle iltapäiväkokkailuiden pariin. Oman ruokailuryhmän iltaohjelmassa olikin lettujen paistoa ja leppoista illan viettoa.

 

12.5. Tiistai

Tiistaiaamuna jätimme taaksemme Jällivaaran leirintäalueen, ja suuntasimme vierailulle 20 km Jällivaarasta itään sijaitsevalle Euroopan suurimmalle kuparikaivokselle. Meidät opastettiin kokoushuoneeseen kuuntelemaan ensin esityksiä kaivoksesta.

 

Kaivoksen alue koostuu kahdesta avolouhoksesta; Aitikista ja Salmijärvestä. Aitik on avolouhoksista suurempi ollen 3 km pitkä, 1,1 km leveä ja 450 m syvä (louhoksen pohjoisosat tällä hetkellä ja kaivavat vielä ainakin 600 m asti). Salmijärven avolouhos on noin 1 km pitkä, 800 m leveä ja 270 m syvä. Esiintymien kivi on kupari- ja rikkikiisupitoista malmia, joka sisältää 0.22 % kuparia, 0,14 g/t kultaa, 1,5 g/t hopeaa ja 26 g/t molybdeeniä. Kaivostoiminnan alkamisen (1968) jälkeen malmia on louhittu kaiken kaikkiaan noin 450 milj. tonnia ja sivukiveä malmin tieltä noin 480 milj. tonnia. Vuonna 1968 kaivoksen vuosittainen tuotanto oli 2 milj. tonnia malmia, joka viime vuonna (2014) oli 37 milj. tonnia malmia (josta 692 t Cu, 54,9 tAg ja 1,77 t Au) ja 38 milj. tonnia sivukiveä. Lähitulevaisuudessa louhinta tullaan kasvattamaan noin 45 Mt vuositasolle.

Kaikki louhinta tapahtuu avolouhoksesta, joka on menetelmänä periaatteessa massiivista paikalleen räjäyttämistä. Avolouhokselta malmi tuodaan louhosautoilla murskaamolle ja siitä edelleen välivarastolle. Massiivisen välivaraston (90 m korkea ja 60 m syvä maanpinnalta) kapasiteetti on 200 000 t, jolloin se toimii parin päivän varastona kivelle. Tämän jälkeen malmi syötetään jauhatusvaiheeseen, jossa toimii 2 identtistä autogeenijauhatus-linjaa (2 myllyä/linja). Linjojen syöttö on 2200 t/h. Primäärimyllyt ovat halkaisijaltaan 12 m, pituudeltaan 14 m ja tehoa ne käyttävät 22,5 MW. Sekundäärimyllyjen jälkeen tulevat ruuviluokittimet, joista karkea materiaali palautuu primäärimyllyille ja hienoaines johdetaan vaahdotukseen. Malmin rikastus siis perustuu vaahdotusprosessiin, jossa kuparikiisua vaahdotetaan neljällä eri kertausvaiheella. Rikastamolla 99 % kivestä joutuu jätteeksi ja vain 1 % rikasteeksi. Saatu rikaste kuljetetaan rekoilla juniin ja edelleen Skellefteån Ronnskärin sulatolle. Alla kuva autogeenimyllyistä ja vaahdotuskennoista.

 

Alueen geologiasta:
Aitik-Salmijärvi-mineralisaatio sijaitsee Kiiruna-Laatokka-hiertovyöhykkeessä. Aitikin esiintymä voidaan jakaa kolmeen osaan: kattopuoleen, päämalmivyöhykkeeseen ja jalkapuolikompleksiin. Kattopuoli koostuu lähinnä sarvivälkegneissistä. Malmivyöhykkeen isäntäkivilajit ovat iältään proterotsooisia (1,89 milj.vuotta) ja ne voidaan edelleen jakaa kivilajityypiltään kolmeen eri yksikköön: muskoviittiliuskeeseen, biotiittigneissiiin ja vulkaanis- ja vulkanoklastissyntyiseen amfiboli-biotiittigneissiin. Esiintymän jalkapuoli on puolestaan kvartsi-montsodioriittii-intruusion kiveä. Esiintymän vallitsevat sulfidit ovat kuparikiisu, rikkikiisu ja magneettikiisu. Aksessorisista mineraaleista voi mainita ainakin molybdeniitin ja magnetiitin. Salmijärven esiintymä on hiukan erilainen. Esiintymästä voidaan erottaa ainakin magnetiitti- ja biotiittiliuskealueet. Salmijärven esiintymä sisältää samaa kattopuolen kiveä, josta suurin osa on amfiboli-biotiittigneissiä. Malmivyöhykettä leikkaavat useat pegmatiittijuonet.

Tietoiskun jälkeen meidät ohjattiin aulan ”eteiseen” vaihtamaan sopivammat varusteet kenttäkierrokselle (kumisaappaat, kypärät, suojaliivit). Kuljimme kaivosalueella paikasta toiseen nelivetoisella linja-autolla. Ensimmäinen kohde oli näköalatasanne, josta avautui jo hieman näkymää avolouhoksen pohjalle. Samalla pysähdyksellä otimme yhteisen ryhmäkuvan koko excursioporukasta. Seuraavaksi bussi suuntasi kohti avolouhoksen pohjatasoa, jota ennen pysähdyimme vielä pari kertaa ihailemaan kallioleikkauksia, ohi ajavia isoja louhosautoja ja ennen kaikkea sitä suunnattoman hienoa näkymää avolouhoksen pohjalle. Avolouhoksen pohjalle päästyämme saimme noin 30 min aikaa kerätä mieluisia mineraaleja kipatuilta jätekivikasoilta. Ennen ruokataukoa näimme vielä aivan avolouhoksen päätyseinämässä esiintyvän malakiittimuodostuman, joka erottui joukosta hienon, turkoosin värinsä puolesta.

 

Kiisukivien keräilyn jälkeen suuntasimme ylös kuopan pohjalta. Seuraavana vuorossa oli Bolidenin tarjoama ruokailu, joka oli varsin positiivinen elämys. Lounas oli varsin monipuolinen, noutopöydässä oli valinnanvaraa jos jonkinlaista, mm. hampurilaisia. Maittavan ruokailun jälkeen suuntasimme vielä pariin kohteeseen. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen meni ensin rikastamolle ja toinen ohjaamoon. Ohjaamossa oli kuitenkin samaan aikaan vuorojen vaihto menossa, joten emme päässeet konkreettisesti sitä näkemään, vaan meille pidettiin pienimuotoinen esitys ohjaamossa työskentelystä. Rikastamolla kiersimme paikat läpi halliin rakennettuja huoltotasoja pitkin. Pääsimme näkemään mm. vaahdotuskennot, spiraaliluokittimet, Curier-näytteenottimet, primääri- ja sekundäärimyllyt. Kierroksen jälkeen matka jatkui vielä linja-autolla kohti toista avolouhosta, Salmijärveä (ihastelu avolouhoksen päältä), jonka jälkeen pääsimme vielä jokainen kiipeämään kaivoksen suurimman louhosauton (CAT 795F) tasanteelle ja ohjaamoon.

Aitikin kaivosvierailun jälkeen suuntasimme kohti Kiirunaa Camp Ripan -nimiseen majoituspaikkaan. Päivän päätteeksi halukkailla oli mahdollisuus käydä Giron-nimisessä eksoottisessa kylpylässä, joka oli itse asiassa avattu sinä iltana vain meitä varten.

 

 

13.5. Keskiviikko

Aamu alkoi aurinkoisena kun lähdimme liikkeelle Camp Ripanin leirintäalueelta kohti Kiirunavaarassa sijaitsevaa LKAB:n rautakaivosta. Tunnelma kasvoi entisestään kun pääsimme kaivoksen porteista sisään ja siirryimme toiseen bussiin, joka kuljettaisi meidät maan alla sijaitsevaan vierailukeskukseen. Otimme mukaan kaksi kaivoksen geologia oppaiksi.

 

Bussi kuljetti meidät syvälle maan sisään. Tunnelissa oli hyvin pimeää ja tie vietti melko jyrkästi alaspäin. Kieltämättä olisi varmaan jänskättänyt olla itse puikoissa, vaikka tunnelien seinissä olikin jonkinlaiset opasteet.

Bussi jätti meidät 540 m tasolle, jonne oli rakennettu viimeisen päälle tehty vierailijakeskus (kuvia vierailukeskuksesta alla). Tarkalleen ottaen vierailijakeskus oli useasta tunnelin pätkästä koostuva alue, jonne oli rakennettu pieni kahvila, “elokuvateatteri”, kaivosmuseo ja saniteettitilat. Leveisiin käytäviin oli sijoitettu vanhoja käytöstä poistettuja työkoneita, kuten pyöräkuormaajia ja porauslaitteita.

 

Ennen esittelykierroksen alkua, jokainen sai kypärän päähän. Tämä oli tärkeä turvallisuustekijä, sillä käytävissä ei ollut varsinaista “kattoa”, vaan tunnelin kattopuoli oli ainoastaan ruiskubetonilla ja tukiverkoilla vahvistettu. Todennäköisyys kivien tippumiselle on olemassa, vaikka se onkin olemattoman pieni.

 

Esittelykierros alkoi videoesityksellä, jonka aikana saimme kuulla alueen historiasta ja nykytilasta. Nimi LKAB tulee alueen kahdesta rautaesiintymästä: Luossavaara ja Kiirunavaara.

Kiirunan malmiesiintymä on n. 5 km pitkä, 100 m leveä ja yli 1500 m syvä kaatuen 30 asteen itään. Sen louhiminen aloitettiin 1800-luvun lopulla, ensiksi avolouhoksena mutta 90-luvun lopulla siirryttiin maanalaiseen louhintaan. Tällä hetkellä louhinta etenee 1000 m tasolla. Malmia on 2000 Mt ja sen pitoisuus on 60-68%. Malmi on mineralogialtaan pääosin magnetiittia, mutta osa on hematiittia. Päämalmityypit ovat ns. Kiiruna-malmi, fosfaatti-pitoinen malmi ja hematiittimalmi.

 

Esitelmän jälkeen pääsimme nauttimaan kahvista jonka tarpeessa moni olikin, kylkiäisinä tuli vielä pulla. Siinä kahvittelun lomassa tutustuimme vitriineihin, joissa oli kaivoksesta löytyneitä mineraalinäytteitä. Hörppästyämme kahvit, teimme pienen opastetun kävelyretken vierailukeskuksen käytävillä. Pääsimme näkemään mm. kaivoskoneen ja murskaimen. Lisäksi jokainen sai viedä kotia rautapellettejä ja kairasydämen.

Palattuamme takaisin maanpinnalle kävimme syömässä, ruokajuomaksi oli valittavana myös olutta. Malminetsintäluennon jälkeen pääsimme vielä näkemään kairauskoneen ja päivän päätteeksi vierailtiin vielä kairasydänvarastolla, jonka pihalta muutamat tarkkaavaiset löysivät hienoja malakiittinäytteitä.

Illaksi ajeltiin Norjan puolelle Bardufossiin. Hotellin omistaja oli entinen huippu-urheilija yhdistetyssä 50-luvulla, siitä johtui hotellin olympiateema.

 

 

Norja-osiosta enemmän matkakertomuksen kolmannessa osassa….