Susien ulvontaa

18.8.2015 | Rosa Haapala ja Essi Halonen

Töiden ohessa kouluhommat on luonnollisesti jäänyt vähemmälle, mutta kesäkursseja oli pakko yrittää. Aloitin lukemaan atomifysiikkaa ja kiinteän aineen fysiikkaa, mutta into hieman lopahti ja kiinteän aineen fysiikka saa jäädä keväälle. Atomifysiikka olisi vielä tarkoitus suorittaa. Fysiikan opiskelun lisäksi olen täytellyt lomakkeet vaihto-opiskelijoiden ohjauksesta ja ne pitäisi palautella kunhan suuntaan takaisin Ouluun. Palautuspäivä taitaakin olla sama kuin seuraavien vaihtareiden saapuminen. Jatkan siis myös syksyllä vaihtarikummina. On niin mukava tutustua uusiin ihmisiin ja harjoittaa samalla omaa englannin taitoaan. Minusta on myös hauskaa kertoa ulkomaalaisille suomalaisista miten kummallisia tapoja ja tottumuksia meillä on sekä nähdä heidän huvittuneet ilmeensä. Samalla yleensä kuulee miten hommat hoituu muissa maissa.

Lomailua on tullut harrastettua työpäivien väleissä aina kuin vain mahdollista. Mieleenpainuvin loma oli telttareissu Ähtäriin. Ekana päivänä käytiin testaamassa Flowparkki ja se oli hmmm varsin mieleenpainuvaa. Tyypillisenä suomalaisena ei voinut aloittaa helpoimmista radoista vaan ensimmäisenä piti sännätä mustalle radalle. Jo ensimmäisen haasteen jälkeen kädet katosivat ja tilalle ilmestyi spagetin pätkät, mutta eihän suomalainen voi takaisin kääntyä. Este esteeltä voimat hiipuivat ja tappiomieliala alkoi ottaa vallan. Tässä vaiheessa oli hyvä hoksata, että takaisinpäin oli yhtä pitkä matka. Koitettiin huudella alas henkilökunnalle josko täältä pääsisi jotenkin muuten alas (toisin sanoen pyydettiin heitä hakemaan nostokurki), kun ei jaksaisi eteenpäin jatkaa. Vastaus kuului: ”Kyllä te jaksatte!” Jotenkin ihmeen kaupalla jaksettiin vielä vähän ja päästiin alas. Seuraavat radat olikin aika helppoja tuon koettelemuksen jälkeen ja vaijeri-radat parhaita, kun tuuli tuiversi tukkaa rennosti valjaisiin nojaillessa. Toinen mieleenpainuva hetki olikin jo samaisena iltana. Liekö jäljelle jääneitä adrenaliinin rippeitä päivän kiipeilystä vai DNA:han koodattu selviytymisvietti, mutta juuri unen rajamailla kuultu suden ulvonta heitti kertarykäyksellä hereille ja jokaikisen solun taistele tai pakene tilaan. Eläintarhan sudethan ne siellä vain ulvoi omassa häkissään ja ensi säikähdyksen jälkeen ulvontakuoron kuuntelu oli varsin mahtava unilaulu.

Olikohan susien ulvonta vai mikä, mutta yhtäkkiä tuli päähänpisto koiran ja kissan hankinnasta. Opintojen alkaessa taloon muuttaa kahdeksan karvaista tassua, joten taitaa koko opinnot unohtua! Koira olisi merkkiä labradorinnoutaja ja kissa merkkiä hylätty kisu Kokkolan eläinsuojelutalosta Kotipesästä. Opaskirjoja on jo lueskeltu, puolet kesärahoista hassattu koiran ja kissan leluihin/tarvikkeisiin ja kaikenmaailman virityksiin. Onneksi tein sen gradun viime keväänä ja palautan vasta syksyllä niin tulee näppärästi 50 op:ta tilille että räsähtää eikä sitten haittaa, jos opiskelumotivaatio katoaa heti pehmeän turkin kosketuksesta tai rakkautta kaipaavan tuijotuksen seuratessa ympäri kämppää.

Mukavaa loppukesää kaikille ja koittakaahan nauttia vielä viimeisistä lämpimistä päivistä ja lepohetkistä ennen syksyn uurastuksen alkua! Minua odottaakin melkoinen uurastus pihamaalla, kun pääsen Ouluun. Tässä kesän aikana kasvanut pieni viidakko sinne takapihalle….

-Rosa