Täydellisen rakennuskiven metsästys – eli raportti kesätyökuvioista

31.8.2015 |

Viime kerralla saatiin pakettiin matkakertomus kevään ekskursiolta. Nyt kesällä oma aikani on mennyt lähes kokonaan kesätöiden parissa; jopa siinä määrin että varsinaisia vapaa-ajan aktiviteetteja ei ole ollut.

Löytyykö sateenkaaren päästä se paras rakennuskivi?

Elokuun loppuun tuli mukavasti pieni kesälomapätkä ennenkuin opiskeluhommat syyskuussa jatkuvat. Omalla kohdallanihan tuo syksy tulee koostumaan lähinnä siitä Isosta G:sta (enkä tarkoita Gambinaa). Mutta kertoilenpa tässä nyt noista kesätyökuvioista.

Kesän 2015 työkuviot, toista kertaa GTK:n leivissä, pyörähtivät käyntiin kesäkuun ensimmäisenä päivänä kello 5 aamulla, kun juna kohti Rovaniemeä lähti liikkeelle. Itseni lisäksi samoihin työtehtäviin oli tulossa 3 muuta kollegaa. Tuttuja naamoja olivat kaikki; useasti oltiin saman pöydän ääressä oluttakin maisteltu.

Rovaniemen asemalla oli vastassa jo ennestään tutut naamat muutaman vuoden takaa. Kesän 2012 hommana oli kartoittaa Länsi-Lapin alueen rakennuskivi- ja kiviainespotentiaali. Nyt paikkana oli Itä-Lapin alue, mutta työtehtävä suurin piirtein sama: ”Menkää ja etsikää mahdollisimman lujia, eheitä ja tasalaatuisia kiviä!” Projektialueena tarkemmin määriteltynä olivat Kemijärven, Sallan, Pelkosenniemen ja Savukosken kunnat.

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli lähinnä perehdytystä GTK:ssa työskentelemisestä sekä pikainen johdatus ArcMAP-ohjelmiston KAPALO-liitännäisen käyttöön. Kaikki jutut olivat tuttuja aiemmalta kesältä, mutta pieni kertaus ei ollut pahitteeksi. Iltapäivään mennessä oleelliset perehdytyskuviot olivat käyty läpi ja voitiin alkaa suunnittelemaan varsinaiselle työskentelyalueelle lähtemistä.

Rovaniemeltä lähdettäessä jokainen sai käyttöönsä oman polkupyörän. No ei vaiskaan… Kulkuneuvoina meillä oli ensi alkuun 2 kpl Nissan Qashqaita ja 2 X-Trailia. Omassa käytössäni ollut Qashqai vaihtui myöhemmin juhannuksen jälkeen hitusen maastokelpoisempaan Pathfinderiin, joka työolosuhteet huomioon ottaen oli hyvä juttu.

Pääasiallinen kulkupeli (1)
Pääasiallinen kulkupeli.

Ensimmäinen kenttätukikohta sijaitsi Kemijärvellä, joka oli kartoitettavista Itä-Lapin kunnista (Kemijärvi on tosin kaupunki) ensimmäinen. Asumiseen tarvittavat varusteet pakattiin mukaan GTK:n varastolta ja vielä saman päivän illalla tehtiin siirtymä Kemijärvelle. Vaikka suuri osa asumiseen tarvittavista tavaroista saatiinkiin työantajan puolelta, ruokahommat oli sentään hoidettava itse. Kemijärven Lidl ja K-Supermarket tulivat jo ensimmäisenä iltana tutuiksi.

Kemijärvi (1)
Kemijärvi.

Varsinainen työ aloitettiin tutkimalla alueen karttoja, joihin oli merkitty selkeästi punaisella kalliopaljastumat. Karttojen karkea jako työntekijöiden kesken tehtiin, jolloin jokainen sai oman työstettävän karttalehtensä. Koska projektissa oli mukana kaksi ”noviisia”, ensimmäiset pari päivää maastossa tehtiin yhtenäisenä ryhmänä, jossa harjoiteltiin työhön liittyvää havainnontekoa ja yksinkertaisia kompassilla tehtäviä mittauksia. Vasaraahan jokainen geologi osaa jo luonnostaan käyttää, vai kuinka?

Karttaan merkityn kalliopaljastuman havainnointiprosessi menee yleisesti ottaen seuraavanlaisen käytännön mukaan. Ajetaan autolla mahdollisimman lähellä karttaan merkittyä paljastuma-aluetta. Nyrkkisääntönä on, että paljastuman pitäisi sijaita maksimissaan 500 m päässä tieltä (karttalehdillä joissa kallio oli huonosti paljastuneena tätä sääntöä laajennettiin 1 km:een). Maastossa paljastumalle saavuttaessa arvioidaan sen jatkuvuus ja mahdollisuuksien mukaan kävellään paljastuman ympäri sillä tavalla, että saadaan kokonaisvaltainen kuva. Erityistä huomiota kiinnitetään kivilajiin, kiven suuntautuneisuuteen ja rakoiluun. Kivilajeista otetaan noin 1 kg painoinen näyte vasaraa apunaa käyttäen. Vasaraa käytetään myös arvioitaessa kiven kovuutta ja sitkautta. Näiden perusteella arvioidaan kiven laatuluokka, joka merkitään havaintolomakkeeseen. Paljastumasta otetaan GPS-koordinaatit; mahdollisesti useammastakin pisteestä, mikäli löydetään jotain mielenkiintoista. Paikasta otetaan myös valokuvia, vähintään yksi yleiskuva, yksi kuva kiven tekstuurista ja yksi kuva näytteestä. Havainnot raportoidaan ensin sitä varten tehdylle paperilomakkeelle, joka myöhemmässä vaiheessa vielä digitoidaan käyttämällä ArcMAPia. Havainnot on mahdollista tehdä myös suoraan digitaaliseen muotoon maastokannettavaa käyttämällä, mutta meidän osaltamme suosittiin enempi perinteistä paperilomaketta. Nuo teknisemmät härpäkkeet kun eivät ikinä tahdo kenttäolosuhteissa toimia samalla tavoin kuin toimisto-olosuhteissa.

Kemijärven tukikohdassa työskenneltiin 4 hengen porukalla kesä-heinäkuun vaihteeseen saakka, jonka jälkeen allekirjoittanut ja ”taisteluparini” saimme siirron Savukoskelle, jonne perustettiin toinen projektin ”haarakonttori”. Tämä toinenkin tukikohta oli asumisolosuhteiden puitteissa varsin miellyttävä. Meillä oli käytössä kohtalaisen kokoinen rivitalohuoneisto Savukosken kirkonkylän liepeiltä.

Kemijärvellä iänikuisiin graniitteihin ja gneisseihin alkukesästä kyllästyneenä siirtymä Savukoskelle toi mukavaa vaihtelua. Tosin se vaihtelu ei kauaa kestänyt, vaan parisen viikkoa Savukoskea kartoittaneena sai todeta kivien olevan paikoin hyvinkin sotkuista gneissiä ja kiilleliusketta. Graniitteja ei ollut niin paljoa kuin Kemijärvellä, eivätkä kalliot muutenkaan olleet yhtä hyvin säilyneitä. Sentään jotain mielenkiintoista löytyi, sillä muutama gabroalueet toivat iänikuisiin gneisseihin ja graniitteihin oikeasti mukavaa vaihtelua. Oman mielenkiintoisen lisänsä alueen kiviin toi Kivitunturin alue, jonka alueella oli varsin runsaasti erilaisia kvartsiittisia kiviä.

 

Kivitunturilla (1)
Kivitunturilla.
Kivitunturin Pirunkuru (1)
Kivitunturin Pirunkuru.
Joku on pahoinpidelly kiven.. Se on ihan mutkalla nyt (1)
Joku on pahoinpidelly kiven.. Se on ihan mutkalla nyt.

Työskentely kesällä tapahtui 10 päivän jaksoissa, jonka jälkeen oli 4 päivää vapaata. Periaatteessa saimme vapaat kädet työaikojen suhteen, kunhan kuukausittainen työaika vain täyttyi. Kokemuksen perusteella tuollainen 10 päivää oli oikein sopiva, ainakin itselleni. Muutama lyhyempikin jakso tuli tehtyä, mutta pääosin tuo 10+4 sykli oli oikein hyvä. Jakso alkoi maanantaina aamulla (siirtymä tosin tukikohtaan jo sunnuntai-iltana) ja kesti seuraavan viikon keskiviikkoon.

Jotain varmaan voisi mainita noista työskentelyolosuhteista. Lapissa kun kesällä ollaan, niin hyttyset ja mäkärät ovat itsestään selvä juttu. Käytännössä ilman asianmukaista suojavarustelua ei ole metsään mitään asiaa. Itselläni oli käytössä maastopuvun housut ja pitkähihainen kenttäpaita ja päässä verkolla varustettu lippalakki. Tällä kombinaatiolla mielestäni pärjästi varsin hyvin. Huomasin myös, että OFFin ja muiden myrkkyjen käyttö on loppupeleissä turhaa jos paljasta ihoa ei ole esillä. Viimeisten viikkojen aikana tuli kyllä huomattua, että ainakin hyttysten määrä radikaalisti väheni. Muutamana päivänä uskalsi olla metsässä jopa ilman hyttysverkkoa ja pelkällä t-paidalla. Jonkin verran siis ehkä ehti ruskettumaankin viimeisten työpäivien aikana. Muutenhan näissä hommissa on kesän jälkeen varsinainen kalkkilaivan kapteeni, kun joutuu pitämään pitkähihaista paitaa.

 

Pusikkoonkin pitää joskus mennä kivien perässä (1)
Pusikkoonkin pitää joskus mennä kivien perässä.

Lämpötilat kesän aikana Savukoskella pyörivät 10 asteen molemmin puolin. Työn kannalta tuo oli juurikin sopiva, sillä se hillitsi hieman hyönteisiä, eikä itsellekään tullut liian kuuma vasaran kanssa riehuessa ja vaarojen rinteitä kavutessa. Viimeisten työpäivien 20 asteen lämpötiloissa alkoi tuntua jo melko tukalalta.

Suurin osan kesästä kului siis kartoittaessa Savukoskea. Tieverkostosta täytyy mainita sen verran, että täysiverinen maasturi helpotti työntekemistä suuresti. Alkukesällä käytössä ollut Qashqai ei olisi varmaan suoritunut Savukosken kivikkopoluista. Pathfinderinkin keskinopeudet jäivät jonnekin 30 km/h paikkeille, vaikka välissä oli pitkiä maantiesiirtymiä päällystetyillä teillä. Ykkösellä kärrypolkua 5 km/h köröttely laskee äkkiä keskinopeutta, vaikka hyvillä suorilla pääsisikin kunnon maantienopeuksiin.

 

Niitä Savukosken teitä.... (1)
Niitä Savukosken pikkuteitä…

Elokuun alussa tein myös pienen kartoitusekskursion Pelkosenniemen maisemiin, jossa olin vuonna 2013 liikuskellut malminetsinnän merkeissä. Kieltämättä samoja kalliopaljastumia läpi käydessä tuli aikamoinen dejavu-efekti. Rakennuskivimielessä nuo alueet eivät tosin olleet läheskään niin mielenkiintoisia mitä malmia etsiessä. Tosin 2 kuukautta gneissejä, graniitteja, kvartsiitteja ja satunnaisia gabroja katselleena Pelkosenniemellä olevat vulkaniitit (tyynylaavat, laavabreksiat ja mantelikivet) olivat varsin erilaisen näköisiä.

Pienenä spesiaalina viimeisien työviikkojen aikana kävimme tutustumassa myös Sokliin, joka on tunnettu fosforimalmistaan. Soklin alueellahan ei varsinaista kallion pintapuhkeamaa ole, vaan alue on kasvillisuuden ja irtomaan peitossa. Tutkimusalueelta on havaittavissa osittain heinää kasvavia ruskeita maakasoja, jotka itseasiassa ovat fosforimalmia itsessään. Kasvillisuudeltaan Soklin alue erottuu selkeästi ympäristöstään. Alueelle siirryttäessä mänty- ja kuusimetsät vaihtuvat tiheisiin koivupusikkoihin ja riehaantuneisiin heinäkasveihin. Maaperässä olevan runsaan fosforin lannoittava vaikutus näkyy.

Elokuun puolivälin paikkeilla oli aika alkaa laittaa töitä tältä kesältä pakettiin maastotöiden osalta. Itselleni kertyi kesällä 140 havaintoa, mikä oli varsin hyvä saavutus. Viimeisien työpäivien tehtävänä oli digitoida mahdolliset rästiin jääneet paperihavainnot. Kivinäytteet ja havaintokohteiden valokuvat käytiin myös vanhemman geologin kanssa läpi ja päätettiin alustavista jatkotoimenpiteistä.

Hangasvaarankirkon jyrkänteeltä (1)
Hangasvaarankirkon jyrkänteeltä.

Viimeisen kolmen työpäivän ajalle ei muuta homma enää ollutkaan kuin hylättyjen kivien dumppaus ja tukikohdan loppusiivous. Ylimääräisellä ajalla kävimme vilkaisemassa Savukosken Nivatunturia ja Pelkosenniemen Luostolla olevaa ametistikaivosta. Tulipa viimeisenä päivän käytyä vielä ennen autojen palautusta tekemässä pieni koukkaus Kemijärven Misissä olevalle Raajärven rautakaivokselle, joka toimi 1964-1975.

Nivatunturi (1)
Nivatunturi.
Palovartijan mökki Nivatunturilla (1)
Palovartijan mökki Nivatunturilla.
Raajärven kaivostorni (1)
Raajärven kaivostorni.

Paljon saatiin tänä kesänä aikaan, vaan paljon jäi vielä tehtävää Itä-Lapissa. Ensi kesänä varmaan jatketaan siitä mihin tänä vuonna jäätiin. Ja niin, löytyikös sitä täydellistä rakennuskiveä mitä lähdettiin hakemaan? No ei. Muutama potentiaalinen paikka, mikä ehkä vaatii pientä jatkotutkimusta, mutta kunnon rakennuskivet kuten Balmoral Red tai Kuru Grey odottavat vielä Itä-Lapissa löytäjäänsä..

Nyt kun kesän on ollut oman alan töissä, on ihan eri tavalla motivaatiota opiskeluihinkin. Allekirjoittaneen talouspuolikin näyttää taas hieman paremmalta, ainakin tilapäisesti. Nyt onkin mukava viettää vielä hieman kesälomaa kun vihdoin saatiin aurinkoisia kelejä kylmän kesän jälkeen.

Näihin tunnelmiin!

– Ville K.

Siinä lepäävät.... kesän surkeimmat kivet (1)
Siinä lepäävät…. kesän surkeimmat kivet.

 

 

 

 

Ei kommentteja artikkelille “Täydellisen rakennuskiven metsästys – eli raportti kesätyökuvioista

Kirjoita kommentti