Voi matikka
18.9.2015 | Rosa Haapala ja Essi Halonen
No miltä tuntui ekan matikan laskuharjoituksen tekemisyrityksen jälkeen? Siltä, että matikka on tyhmää, ärsyttävää ja täysin turhaa. Miksikö? Koska en osaa ja kaikki mitä en osaa täytyy olla ennen kaikkea turhaa, mutta myös tyhmää ja ärsyttävää.
Olisi tehnyt mieli heittäytyä lattialle ja vetää kunnon itkupotkuraivarit niin kuin 3 vuotias karkkihyllyllä. Aikuiset eivät niin saa tehdä, joten tein sen minkä voin eli murjotin ja jatkoin yrittämistä. Kun sitten menin ensimmäiseen laskuharjoitukseen yliopistolle hakemaan apua, vastassa oli muitakin turhautuneita ihmisiä, mutta vastauksia vertailtaessa huomattiin, että nehän oli aika samanlaiset. Sehän näin matemaattisesti ajateltuna jättää meille kaksi loogista vaihtoehtoa: 1. tehtävät on tehty oikein tai 2. tehtävät on tehty juuri samalla lailla väärin. Onneksi 1. vaihtoehto oli yleisempi. Pääsinkin neuvomaan muita tehtävissä, jotka olin itse (=matematiikkaa opiskelevan kaverin avulla) saanut ratkaistua. Laskarista lähtiessä olo oli lähempänä Einsteinia kuin sitä karkkihyllyn kiukuttelijaa, joten ehkäpä tästä 55 op:n mahdottomasta tehtävästä on sittenkin mahdollista selvitä!
Koira ja kissa ovat vieneet älyttömästi aikaa ja voimia, mutta onneksi syksyn alku ei ole niin vaativa. Menossa on vain johdatus reaalifunktioihin ja termofysiikka. On muuten aika hassua, että ennen fysiikka oli ihan kamalan vaikeaa ja inhottavaa ja paljon mieluummin teki enemmän töitä kemian kuin fysiikan eteen. Mutta nyt kun aloitti matikan opinnot, fysiikka on suorastaan lasten leikkiä ja niin hauskaa, ettei tyhmää matikkaa haluaisi tehdä ollenkaan vaan voisi vain laskea fysiikkaa. Pitäisikö aloittaa joku super vaikea niin kuin ohjelmointi, että matikka alkaisi tuntua kivalta myös? No ehkä nämä sivuaineet riittävät nyt ainakin hetkeksi. Kursseja on tosiaan aika vähän tällä hetkellä, joten olen pohtinut lopputentin tekemistä. En vain tiedä saako sen tehdä ennen kuin on suorittanut kaikki syventävät kurssit ja toisaalta kannattaako sitä tehdä etukäteen. Ja ainakin ennen lopputenttiin lukemisen aloittamista teen gradun kokeellisen osan loppuun.
Valenssilehden syysnumero pitäisi pikapuoliin mennä painoon ja kovasti harmittaa, kun moni joka lupasi jutun kirjoittaa, on perunut tarjouksen. Eipä auta kuin itse kirjoittaa sitten lisäjuttuja, ettei lehdessä ole pelkästään fuksien esittelyt. Onneksi sinne on nyt tulossa vaihtokoordinaattorin teksti vaihtoon lähdöstä. Osa perutuista jutuista siirtynee pikkujoululehteen, josta saattaa tulla melko massiivinen näillä näkymin. Hallitustoiminnassa en muuten ole kovasti ehtinyt olla mukana, mutta vuosijuhlatoimikuntaan liityin. Vuosijuhlat ovat vasta ensi syksynä, mutta jo hyvissä ajoin täytyy lähteä etsimään paikkaa ja sponsoreita, joten hommaa riittää jo tällekin syksylle.
-Rosa
Ei kommentteja artikkelille “Voi matikka”
