Kenttäkurssi Saanan kupeessa

25.10.2015 | Sara-Juulia Tervola

Kenttäkurssi oli mielestäni hyvin rakennettu kokonaisuus. Suurin työ tehtiin jo ennen kentälle menoa, joka mahdollisti myös pohjoisen luonnon teoriaan tutustumisen n. 15 sivun mittaisen kirjallisen työn merkeissä. Kenttäkurssilla sai keskittyä olennaiseen, eli luonnon tutkimiseen ja kokemiseen. Ensimmäisinä päivinä tutustuimme pohjoisen luonnon erikoisuuteen, eli palsasoihin. Palsasuot ovat ns. routaytimisiä kohoumia sisältäviä suoalueita. Näitä kohoumia sanotaan palsoiksi.

 

Tämän lisäksi pääsimme tutkimaan korkeusvaihtelun vaikutusta kasvillisuuden ja ikiroutaesiintymien runsauteen, sekä tutustumaan lumen vaikutukseen tunturialueen kasvien suhteen. Parhaimmat hetket kuitenkin koettiin retkipäivänä, kun pääsimme tuntien patikoimisen jälkeen näkemään Norjan puolella jäätikön (tähän kuuluisi sellainen sydänsilmäinen hymiö).

Yksi luonnonmaantieteilijän herkimmistä hetkistä on varmasti nähdä reunamoreenin takaa paljastuva kirkkaan turkoosin sulavesialtaan reunustama jääpeite, joka on ollut siellä monia vuosia ennen edes omaa syntymää! Vaikuttavaa jäätikön suhteen oli kuitenkin huomata sen perääntymisnopeus. Jo 20 vuodessa sen reuna oli perääntynyt monia satoja metrejä, mikä konkretisoi ilmasto-olojen vaihtelua entisestään.

Kaiken kaikkiaan kenttäkurssi Kilpisjärvellä tarjosi maantieteen opiskelua parhaimmillaan. Kauniit maisemat ja kentällä opitut asiat pysyvät muistoissani aina.

-Sara