FysikerFest 2015

29.11.2015 | Anu Tuomela

Oulusta FysikerFesteille lähdimme täydellä bussilastillisella torstain ja perjantain välisenä yönä. FysikerFestit koostuvat perinteisesti luentoja ja vierailuja sisältävästä päiväohjelmasta perjantaina ja lauantaina sekä rennommasta iltaohjelmasta molempina iltoina. Perjantain päiväohjelma Tampereella alkoi kymmeneltä, joten matkaan täytyi siis lähteä hyvissä ajoin.

Saavuttuamme Tampereelle perjantaiaamuna pääsimme heti kuuntelemaan ensimmäistä luentoa: ”Nanorakenteiden uusi maailma – löytöretkiä elektronien fysiikkaan ja spintroniikkaan”. Spintroniikka tutkii elektronin spinin mahdollisuuksia käsitellä, tallentaa ja siirtää tietoa, jotta sitä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää tietotekniikassa biteissä sellaisenaan tai elektronin varauksen hyödyntämisen yhteydessä. Elektronin spin reagoi hyvin herkästi pieniinkin magneettikenttiin, eli synnyttämällä ja säätämällä ulkoista magneettikenttää voidaan spinin suuntaa kääntää. Spintroniikka perustuukin elektronin spinin operointiin.

Ensimmäisen luennon jälkeen seuraavana varsinaisena ohjelmana vuorossa oli posterisessio. Olin itse valmistellut posterin kyseiseen tilaisuuteen, aiheena ”Luonnontieteellistä kokeellisuutta ja tutkimista alakouluikäisille OuLUMA-Tiedekerhoissa”. Toisin sanoen kerroin siis OuLUMA-keskuksen tiedekerhotoiminnasta; Mikä se on? Mitä se pitää sisällään? Millä periaatteella kerhot ovat toimineet? Oli mukava huomata, että vaikka posterini ei ollut perinteinen fysiikan posteri, oli aihe kuitenkin opiskelijoita kiinnostava. Moni opiskelija olikin sitä mieltä että tämänkaltainen tiedekerhotoiminta on erityisen tärkeää.

Posteritilaisuuden jälkeen alkoivat yritys- ja laitosvierailut, eli excursiot. Itse olin ilmoittautunut vierailijaksi Optoelektroniikan tutkimuskeskukseen (ORC). Tutkimuskeskus on keskittynyt muun muassa pintatutkimukseen, puolijohdetutkimukseen, ultranopeiden ja intensiivisten lasereiden kehittämiseen sekä nanofotoniikkaan. Optoelektroniikan tutkimuskeskuksessa minua erityisesti viehätti heidän mahdollisuutensa suorittaa sekä aineiden perustutkimusta että tehdä hyvin monenlaista soveltavaa tutkimusta päätyen jopa laitekehitykseen saakka. Tutkimusmahdollisuudet ovat siis todella laajat. Pääsimme vierailemaan myös tutkimuskeskuksen laboratoriossa ja tutustumaan muun muassa näytteiden karakterisointiin ja valmistukseen suunniteltuihin, äärimmäisen herkkiin ja tarkkoihin laitteistoihin. Tämä vierailu oli päiväohjelmista osuus, joka oli juuri minulle ehdottomasti kaikista antoisin.

Vierailun jälkeen varsinainen päiväohjema päättyi ja vuorossa oli opiskelijoiden iltaohjelmaa sitsien muodossa. Sitsailimme Tampereen yliopiston pommisuojassa, jossa illan mittaan Anssi Kelan 1975 kaikui luonnollisesti fyysikoiden uudelleensanoittamana: ”Meistä tuli fyysikoita, fyysikoita ja fyysikoita, fyysikoita ja fyysikoita, fyysikoita.” Täytyy sanoa että perjantai-iltana pommisuojassa oli tunnelmaa.

Seuraavana aamuna päivän ohjelma jatkui aerosolifysiikan luennolla: ”Aerosolifysiikka – ilmakehätutkimuksesta nanopinnotteisiin ja lasinvärjäykseen”. Luento alkoi luonnollisesti aerosoli-käsitteen määrittelyllä. Aerosoli on pienten hiukkasten ja kaasun yhdiste, selkeimpänä esimerkkinä voidaan pitää esimerkiksi sumua. Pieniä hiukkasia on kuitenkin paljon myös ihan tavallisessa ulkoilmassa ja huoneilmassa. Tämän voi huomata talvipakkasella astuessaan ulos. Ihmisen hengitysilman hiukkaset kiinnittyvät ilmassa leijaileviin aerosolihiukkasiin ja syntyy savua. Miksi pohjoisnavalla hengitysilma tai edes kuuma kahvi ei höyryä? Tämä johtuu siitä että pohjoisnavalla aerosolihiukkasten määrä on erittäin vähäinen. Luennolla meille selvisi myös, mitä yhteistä on aerosolifysiikalla ja lasinvärjäyksellä.

Seuraavan ja itseasiassa myös viimeisen luennon aiheena oli ”International Year of Light”. Valon vuoteen liittyen luento piti sisällään tietoa valon historiasta, ajansaatossa keksityistä tärkeistä sovellutuksista sekä mahdollisista tulevaisuuden sovellutuksista. Luennolla esiteltiin myös Tampereen yliopiston eri laboratorioiden laitteistoja, joissa valoa voidaan hyödyntää tutkimusta tehtäessä.

Lauantaina ennen iltaohjelmaa vuorossa oli vielä SFO:n eli Suomen fysiikanopiskelijoiden kokous. Tämä kokous oli erityisen tärkeä tulevaisuuden kannalta, sillä kokouksessa lyhykäisyydessään päätettiin, että jatkossa SFO:n tehtävänä on fysiikan opikskelijoiden lisäksi ajaa myös matematiikan opiskelijoiden asioita ja ottaa myös heidät mukaan toimintaan, kunhan tarvittavat sääntömuutokset saadaan tehtyä. Tulevaisuudessa SFO tulisikin olemaan Suomen fysiikan- ja matematiikanopiskelijat. Kokouksessa valittiin myös uusi hallitus tulevalle kaudelle, itse jatkan hallituksessa vielä valmistumiseen asti.

SFO:n kokouksen jälkeen heti perään vuorossa oli kansainvälisen fysiikkakilpailun PLANCKS (Physics League Across Numerous Countries for Kick-ass Students) Suomen esikarsinnat. Esikarsintoja varten kilpailuun suunniteltiin kysymyksiä Suomen eri yliopistojen toimesta. Oulun yliopistosta karsintakysymyksen suunnitteli teoreettisen fysiikan tutkimusryhmä. Kilpailuun osallistui neljä joukkuetta. Esikarsintojen voittajat pääsevät edustamaan Suomea kansainväliseen kilpailuun Romanian Bukarestissa.

Iltaohjelmana vuorossa oli kyykkää ja saunomista eli rentoa illanviettoa yhdessä muiden fyysikoiden kanssa. Erästä fysiikan opiskelijaa lainatakseni iltaohjelma oli loistava tilaisuus katiskoitua (lue: verkostoitua) fyysikoiden kanssa ympäri Suomen. Hyvin todennäköisesti nämä fyysikot, keiden kanssa illalla tanssitte, nauroitte ja saunoitte, ovat teidän tulevaisuuden kollegoja.

Hiukkasen haikein mielin sunnuntaina lähdimme takaisin kohti Oulua. Turhaa en koko vuotta odottanut seuraavia FysikerFestejä. Ensivuonna nähdään Otaniemessä!

Kuulemisiin,
Anu