Tenttipaniikki
11.11.2015 | Rosa Haapala ja Essi Halonen
Syksyn ensimmäisten tenttien lähestyessä tenttipaniikki alkoi kasvaa. Matikan laskareissa on ollut suhteellisen hyvä fiilis omasta osaamisesta, mutta se tunne koki katastrofaalisen syöksykierretörmäyksen, kun aloin katsoa alkukurssin tehtäviä. Ei sitten minkäänlaista muistikuvaa kolmioepäyhtälöistä.

Fysiikan laskareissa epätoivo on koko ajan ollut vallitseva, joten suurempaa epätoivon hyökyaaltoa ei ole sieltä odotettavissa vaan samaa vellovaa pahoinvointia. Tentissä tuo epätoivo onneksi vaihtui huojennukseksi. Tehtävät olivat yllättävän inhimillisiä. Varsinkin termofysiikan tenttitehtäviksi oli selvästi valittu tehtäviä helpoimmasta päästä. Tämän miellyttävän käänteen lisäksi hommat ovat edenneet myös gradun puolella kivasti. Kirjallinen osa meni läpi ja seminaari on pidetty sekä kirjallisesta että kokeellisesta osasta. Nyt enää kokeellinen osa täytyy puhtaaksi kirjoittaa ja se urakka on vihdoin ohi.
Vuosijuhlatoimikunta on pyörähtänyt tosissaan käyntiin. Nyt meillä on etsittynä mahdolliset juhlapaikat joita lähdetään vertaamaan pääasiassa hinnan kannalta, mutta myös sijainnin ja astioiden yms. kannalta. Lisäksi sponsoreiden hankinta on alkanut. Tällaisten tylsien hommien lisäksi on suunniteltu muuta mukavaa vuosijuhliin liittyvää, kuten tanssiharjoituksia, luentoja ja lauluiltoja. Niille pitää myös löytää pitäjät ja paikat, mutta ensin pitää kerätä rahaa, että on varaa maksaa. Valenssi aikoo vuosijuhlia sponsoroida 3000 €, joten hyvä pesämuna on valmiina. Vaikkei sponsoripyyntöjen soitto ole hauskaa on mukava olla suunnittelemassa millainen juhlapaikka on ja millaisesta ohjelmasta vuosijuhlilla saa nauttia. Itse toivoisin, että saisimme paikalle bändin, joka soittaisi sekä paritanssikappaleita että jotain menevää. Ehdotuksissa oli myös ruokailun aikana taustalla soittava pianisti, joka tekisi juhlista ehdottomasti astetta fiinimpää.
Hallituksen puolella on tulossa abipäivät. Abipäivillä on ihan hauska pitää ständiä, mutta itse en ole kovin hyvä huutelemaan ohikulkijoille, että: ”Hei sinä siellä! Tuleppa tutustumaan kemian tutkinto-ohjelmaan. Tää on ihan huikean hyvä koulutusala!” Koska vaikka ihan tyytyväinen nyt olenkin tulevaan ammattiin niin, onhan tämä kemian opiskelu huomattavasti haastavampaa kuin joillakin muilla aloilla. Eikä näin teoriapainotteinen koulutus sovi läheskään kaikille. Tuskinpa kukaan valitsee koulutusalaa pelkästään abipäivien ständien perusteella, mutta jos vaihtoedot ovat rajautuneet muutamaan saattaa mukavat ständityypit kallistaa päätöstä suuntaan tai toiseen. Aika ironistahan se on, että näin sanon ja olen mukana siinä pr-ohjelmassa. Toisaalta haluan ajatella, että kun tulen kertomaan millaista kemian opiskelu on, saadaan kuvauksesta kattavampi ja todenmukaisempi. Abipäivillä karkeilla lahjominen ja hauskojen demojen esittely antaa helposti hieman liian ruusuisen kuvan. Oli miten oli, toivottavasti jokainen abi tekee päätöksiä, joiden kanssa on mukava elää loppuelämä.
Päätöksistä puheen ollen, muutaman kerran on hieman kaduttanut karvavauvojen hankinta. Muun muassa silloin, kun kotiin tulessa odotti täysimittainen kasvistoon kohdistunut teloitusisku. Seitsemän lojaalia viherkasvia oli kokenut hirvittävän kohtalon, kun ne oli revitty purkeistaan ja pureskeltu pieniksi palasiksi. Sotkeutuneet matot ja lattiat vain lisäsivät tuskaa. Mutta sitten on niitä hetkiä, kun kissa tulee syliin kehräämään ja nuolemaan sormia tai koira polskii ammeessaan suu hymyssä, silloin sitä unohtaa pienet (ja vähän isommat) tuhotyöt.
-Rosa
Ei kommentteja artikkelille “Tenttipaniikki”