Lomalta paluu tuskaa

8.2.2016 | Rosa Haapala ja Essi Halonen

Jouluna elin heti kuin syöttöporsas, eli vain söin ja nukuin. Varsinkin kevätlukukauden alku on ollut minusta aina innostavaa. Luennoilla on kiva istua, koska tuntee todella tekevänsä jotain ja päivien alkaessa pidentyä energiaa on kuin pienessä kylässä. Tänä keväänä olo on kuin laiskiaisella. Tippaakaan ei huvittaisi opiskella. Kiinteän aineen fysiikka ja derivaatta ei hirveästi tähän tuskaan ole auttanut. Fysiikka matikka painotteinen syksy tuntuu imeneen koko vuoden voimat. Onneksi sentään tilastotieteen kurssi tuntuu sujuvan. Juuri, kun tuntui, että nyt heitän opiskelut romukoppaan ja alan lomalle, onneksi sattui hyvä motivaatio iskemään moiset ajatukset piiloon. Maaliskuun alussa nimittäin alkaa äitiyslomasijaisuus! Eihän se ihan lomaa ole, mutta kyllä sitä on helpompi muita opettaa kuin itse opiskella. Varmaan jonkin kurssin käyn samalla omiakin kursseja, mutta vähän pääsee tuulettumaan tuolta yliopiston tunkkaisista luentosaleista.

Tammikuussa jatkui myös vuosijuhlatoimikunnan hommat. Uusia sponsoreita ei juurikaan ole tullut ja vielä napsahti taloudenhoitajan nakki otsaan. Eipä ole yhtään muistissa parin vuoden takaiset opit Tappio-nimisestä tilinpito-ohjelmasta. Lyhyen kertausopastuksen jälkeen pitäisi nyt joku ilta vähän itse kokeilla miten se toimikaan. Tylsää… Onneksi vähän jotain kivaakin nimittäin päästiin valitsemaan menu meidän illallisjuhlaan ja miettimään mitä kivaa ohjelmaa järjestetään itse juhlassa sekä jatkoilla. Jatkopaikka on vielä vähän hukassa ja pieni ahdistus alkaa kaihertaa, sillä näissä asioissa olisi hyvä olla ajoissa, ettei kaikki parhaat paikat ehdi mennä.

Onneksi hommat Valenssin hallituksessa ei enää jatkunut, sillä vuosijuhlatoimikunnan leivissä ja vaihtarikummina on ollut ihan kädet täynnä töitä. Tähän mennessä on nyt 4 vaihtaria tullut. 3 tuli Belgiasta ja yksi Espanjasta. Heille on nyt saatu paperit kuntoon, mutta polkupyörät ovat vielä hakusessa. Maaliskuussa tulee vielä lisää vaihtareita ilmeisesti kaikki Ranskasta, mutta määrä ei ole vielä tiedossa. Jännittäviä aikoja elämme :D Kaikki vaihtarit ovat taas tosi mukavia ja ajattelin ehdottaa jotain kivaa iltaa, jossa he tutustuisivat paremmin minuun ja toisiinsa.

Tosiaan on tämä bloggailukin jäänyt kokonaan pois tammikuulta, kun oli niin pahuksen vetämätön olo. Mitä sitten tuli tehtyä? No tietysti leikittyä koiran ja kissan kanssa. On muuten mahdoton kuorsaaja, jos sen nappaa kainaloon nukkumaan. Molemmat viihtyisivät ulkona, vaikka kellon ympäri, joten se on emäntä joka ensimmäisenä pyrkii vilukissana sisälle. Onneksi säät ovat tammikuun kauhupakkasista lauhtuneet, niin ei tarvitse koirakaan tassutossuja, jotka oli Pikin mielestä ihan sairaan nolot ja ärsyttävät!

Mukavaa helmikuuta!

-Rosa