Lukiolla on yleissivistävä tehtävä, mutta lukion tulee myös luoda valmiuksia opinnoille yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Tässä käy­dään läpi ylioppilastutkinnon tulosten merkitystä Oulun yli­opis­ton opis­kelijavalinnassa 2016, keskittyen LUMA-aineisiin. Erilliset pääsykokeet on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Opiskelija­valin­nan perusteet eivät synny sattumalta, vaan koulutusohjelmat valmistelevat niitä huolella, tavoitteena saada parhaat mahdolliset opiskelijat alalle. Siten ne auttavat tekemään onnistuneita ainevalintoja lukiossa. Kuvamateriaalia on laajemmin esillä Oulun Opopäivillä 2016 pitämässäni esitelmässä (http://ouluma.fi/2016/02/lukion-oppiaineet-oulun-yliopiston-valintaperusteissa/).

Oulun yliopisto on monitieteinen yliopisto, jossa on 10 tiedekuntaa ja 39 koulu­­tus­ohjelmaa. Kevään 2016 yhteisvalinnassa Oulun yliopistossa on 1810 aloituspaikkaa, jos tarkastelun ulkopuolelle jätetään maisteriohjelmien valinnat ja siirto-opiskelijat.

Lukioaineet valintaperusteissa

Yleensä valintaperusteena käytetään 4-5 oppiaineen arvosanoja, joten viiden huolella valitun oppiaineen kirjoittaminen on hyvinkin suositeltavaa.

Miten ylioppilaskirjoitusten tuloksia käytetään Oulussa valintaperusteina? Tässä tarkastelussa kullekin lukioaineelle on määritelty kussakin koulutusohjelmassa suhteellinen maksimiarvo 1. Tämän saavuttaa jos oppiaine on suoravalintaehto tai jos oppiaineen arvosana edustaa pisteytyksessä maksimitasoa. Jos esimerkiksi pit­kän matema­tiikan yli­op­pilas­kokeen laudatur antaa 10 p (maksimipistemäärä ko. koulutusohjelman valintaperusteissa), on pitkän mate­­ma­tiikan suhteellinen arvo 10/10. Jos tällöin fysiikan laudaturista saa 6 pistettä, on fysiikan suhteellinen ar­vo 6/10. Näin saadut arvot painotetaan aloitus­paik­kojen määrällä koulu­tus­­oh­jel­mit­tain. Eli 70 aloituspaikan koulutusohjelmassa matematiikka saisi painotuksen 70 ja fysiikka 42. Näiden lukujen summa (yli kaikkien 39 koulutusohjelman) jaettuna aloituspaikkojen määrällä 1810 vastaa ky­sei­­sen lukion oppiai­neen merkitystä prosentteina Oulun yliopiston aloitus­pai­koista.

Tarkastelunäkökulmia on kaksi, riippuen vaihto­eh­toisten reaaliaineiden käsittelytavasta. Käsittelytapa A antaa vertailuluvun vain niille reaaliaineille, jotka erik­seen on nimetty valintaperusteeksi. Tällöin esimer­kik­si valinta­kri­teeri ”muu reaaliaine” ei tule näkyviin minkään nimetyn reaaliaineen kohdalla erikseen, mutta tuottaa otsikon ”reaali­ai­ne” kohdalle vertailuarvon, jonka maksimi on 1 (riippumatta reaaliaineiden lukumäärästä). Käsittelytapa B antaa vertailuarvon jokaiselle niistä reaaliaineista, jotka sisältyvät mainittuun laajempaan joukkoon (kuten ”muu reaaliaine”), ja myös otsi­kon ”reaali­aine” kohdalle. Täysi vertailuarvo annetaan molemmissa käsittelytavoissa silloin kun vaihtoehdot ovat erikseen nimetyt, kuten ”kemia tai fysiikka, parempi arvosana”.

A-nä­kö­kul­ma nostaa esille niitä reaaliaineita, joita on koulutusohjelmassa haluttu valintape­rusteena erikseen korostaa. B-näkökulma taas katsoo asiaa haki­jan kannalta, antaen täyden painon jokaiselle oppiaineelle, jotka häneltä voidaan laskea va­lin­ta­pis­teiksi. Koska ”reaaliaine” oli yleisotsikkona sangen suosittu kriteeri valintaperusteissa, nämä kaksi näkö­kul­maa eroavat pisteissä toisistaan sel­väs­ti.

Valintaperusteena pitkää matematiikkaa käyttää peräti 91 % aloi­tuspaikoista ja lyhyttä matematiikkaa 57 %. Nimeltä mainiten valintaperusteissa esiintyvät fysiikka ja kemia 50 %:ssa aloituspaikoista, biologia 41 %:ssa ja maantiede 11 %:ssa. Jos mukaan otetaan myös nämä oppiaineet otsikon ”reaaliaine” alta ovat vastaavat luvut: fysiikka 72 %, kemia 71 %, biologia 63 % ja maantiede 58 %. Eli jos on kirjoittanut fysiikan, on saanut käsiinsä avaimen, joka sopii useimpiin koulutusohjelmiin, vastaten 72 % kaikista aloituspaikoista.

Ylioppilaiden ainevalinnat vs. valintaperusteet

Valintaperusteiden painotukset saavat konkreettista merkitystä, kun niitä verrataan kunkin lukio­ai­neen kirjoittajien %-osuuksiin. Vuonna 2014 valmistui 31619 ylioppilasta (Ylioppilastutkintolautakunta). Heistä pitkän matematiikan kirjoitti 33 %, lyhyen matematiikan 46 %, fysiikan 16 %, kemian 15 %, biologian 18 % ja maantieteen 11 %.

Vaikka Oulun yliopiston aloituspaikoista 91 %:ssa tarvitaan pitkää matematiikkaa, vain 33 % kirjoittaa sen. Lyhyen matematiikan kohdalla luvut ovat lähempänä toisiaan 50 % tuntumassa. Pisteytyksissä hyvin kirjoitettu lyhyt matema­tiikka voi olla yhtä arvokas kuin huonosti kirjoitettu pitkä matematiikka, mutta hyvin kirjoitettu pitkä matematiikka on todellinen valttikortti useimpiin koulutusohjelmiin.

Perin­tei­set LUMA-reaaliaineet fysiikka, kemia ja biologia näyttäytyvät samassa valossa kuin pitkä mate­ma­tiik­ka. Kirjoittajien määrät ovat 15-18 %, mutta arvosanojen käyttökelpoisuus valinnoissa on monikertainen, vähintään 40-50%. Hiukan lievemmin myös maantiede seuraa samaa trendiä. Se, että 82-85 % ylioppilaista ei kirjoita fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa, voi valintaperustetiedon puutteen ohella johtua siitä, että nämä oppiaineet koetaan vaikeina tai työläinä.

Terveystietoa, psykologiaa, yhteis­kuntaoppia kir­joi­tetaan enemmän (22-37 %) kuin LUMA-reaaliaineita, vaikka ne juuri ja juuri löytyvät nimeltä mainittuina Oulun yliopiston valintaperusteissa.

Lukioaineiden ja valintojen merkityksestä

Erityisesti matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa kirjoittajien ja yliopistollisen tarpeen välinen epäsuhta on valtakunnallinen on­gel­ma. Oulun yliopisto lienee monitieteisenä LUMA-aineiden osaamistarpeen kannalta lähellä valtakunnallista keskiarvoa. Esimerkiksi teknillisissä yli­opistoissa ja kauppakor­kea­kou­luis­sa matematiikan tarve on käytännössä 100 %.

Opiskelupaikkoja riittää matemaattisesti orientoituneille nuorille, mutta muut (enemmistö) joutuvat kilvoittelemaan suhteellisen vä­histä ei-matemaattisista aloi­tuspaikoista ja moni jää ilman. Se, mikä on tuntunut mielenkiintoiselta lu­kio­ta aloit­taessa, ei välttämättä vastaa tämän maa­­­ilman tarpeita.

Kyse on myös suomalaisten mah­dol­­li­suuk­­si­sta pärjätä muut­tu­vas­­sa maail­mas­sa. Maan ta­lou­del­li­nen tulevaisuus, vienti­teol­li­suu­den kautta, on kiin­ni LUMA-aineissa, olipa kyse ICT-alasta, kemian teollisuudesta, kaivosalasta, biotaloudesta tai met­sä- tai terästeol­li­suu­des­ta. Luonnon­tie­teellistä osaamista tarvitaan laajalti myös sulje­tul­la sek­torilla, esimerkiksi lää­ketieteissä.

Keskeisiä yhteiskunnan ja elinkeino­elä­män tule­vai­suut­ta koskevia ratkaisuja tekevät 15-16-vuotiaat nuor­et. Heillä ja heidän vanhemmillaan on oi­keus tietää, tehdessään valintoja peruskoulun jälkeisistä opinnoista, mitä niis­tä rat­kaisuista seu­raa. Lukiossa paljon auttaisi jo sekin, jos alussa keskityttäisiin pakollisiin. Keskeiset aineva­lin­nat lykkäytyisivät tuon­nem­maksi, jolloin rat­kai­sut eivät enää perus­tui­si yläkoulusta periy­ty­­nee­seen asenneilmapiiriin.

Ikäluokkien pieneneminen rasittaa maan tulevaisuutta monella tavalla jatkossa, mutta yliopistoissa LUMA-aineita koskeva epäsuhta kärjistää tilannetta vielä nopeammin. Lukiolaisen kannattaa valita huolella ylioppilaskirjoituksiin ne oppiaineet, ”valintojen valttikortit”, joiden avulla hän tavoittelee opiskelupaikkaa. Panostaminen matemaattis-luonnontieteelliseen osaamiseen on mainio sijoitus tulevaisuuteen.

Tämä artikkeli kuuluu kategorioihin Artikkelit, Koulutustietoa, Materiaalit, Puheenvuorot.
Saat kommentillesi kasvot rekisteröitymällä Gravatar-palvelussa.

Jaa Facebookissa