Ikuisuusprojekti päätökseen

27.3.2017 | Ville Kallio

Viimeiset 5 kuukautta on tullut enemmän tai vähemmän päätoimisesti kirjoitettua tuota gradua. Pohdinta-osio oli huomattavasti työläämpi kuin aluksi ajattelin ja uuden kirjoitetun tekstin määrä oli moninkertainen alkuperäiseen arviooni nähden. Melko pian pohdinta-osion aloittamisen jälkeen huomasin, kuinka puutteellisia varsinkin ohuthiekuvaukset olivat. Tai eivät nyt ehkä puutteellisia, olihan niissä runsaasti tekstiä, mutta painotus oli väärissä asioissa. Jälkeenpäin jouduinkin tekemään lisää mikroskooppitutkimusta. Useasti vielä senkin jälkeen jouduin valokuvien pohjalta käymään läpi ohuthieissä olevia kivien tekstuureita ja mineraalien keskinäisiä suhteita.

Pohdintaa kirjoittaessani kävin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta läpi oikein kunnolla ajatuksen kanssa ja vasta siinä vaiheessa aloin ymmärtämään, mitkä asiat ohuthieissä olivat oikeasti tutkimisen arvoisia. Ei ehkä ole aina niin olennaista, montako millimetriä on granaatin, biotiitin tai sarvivälkkeen läpimitta. Sen sijaan näiden raerajoilla nähtävät merkit kemiallisista reaktioista ovat oleellisempi mielenkiinnon kohde. Näin jälkiviisaana on hyvä todeta, että monia asioita olisi voinut tehdä työn empiirisessa paremmin. Noh, jonkinlaisena oppimiskokemuksena tämä tietysti oli hyvä, sillä virheitä tekemällä oppii parhaiten.

Maaliskuun alkupuolella sain viimein pitkään kestäneen pohdinnan ja johtopäätösosion valmiiksi. Alunperin alle 10-sivuiseksi arvioimani pohdinta oli venynyt yli 20 sivuun. Myös jo aiemmin ”valmiina” pitämäni Tulokset-osio oli samassa yhteydessä kasvanut useilla sivuilla, koska olin joutunut päivittämään tuloksia sitä mukaa kun tein uusia havaintoja pohdinta-osiota kirjoittaessani.

Tällä hetkellä on käynnissä enää viimeinen hienosäätö ja pilkunviilaus. Työni toinen ohjaaja näytti jo vihreää valoa merkiksi siitä, että homma on valmis. Täytyy vielä odottaa toistakin ”tuomiota”, ennen kuin voi huokaista. Jos kaikki menee niinkuin pitää, pääsen palauttamaan ”gradu-eepoksen” vielä maaliskuun aikana ja voinkin sitten huhtikuussa noutaa maisterinpaperit kansliasta.

Voinee siis jo sanoa, että opiskeluajan viimeiset hetket ovat käsillä. Onhan tässä tätä lajia jo ollutkin, melkein seitsemän vuotta geologian opiskelua. Siitä viimeiset kaksi on gradu ollut työn alla. Huomattavasti lyhyemmässä ajassa tuon olisi kuitenkin saanut tehtyä, mutta alussa oli aloittamisen vaikeus ja vähän väliä vaivannut motivaation hukkuminen hidastivat prosessia. Toki myös työskentely kesän aikana toi katkoksen gradun tekoon, jonka jälkeen joutui aina hakemaan kirjoitusinspiraatiota uudestaan. Graduntekoprosessi oli kuitenkin matka, jonka aikana oppi paljon enemmän kuin luentojen aikana. Se, että joutuu itse aktiivisesti hakemaan tietoa ja prosessoimaan sitä, on huomattavasti tehokkaampi tapa oppia asioita.

Nyt vissiin sitten pitäisi olla jonkinlainen asiantuntija? Noh, ainakin on jollain tasolla jyvällä asioista ja osaa puuttuviin tietoihin etsiä vastauksia suunnilleen oikeista paikoista.

Seuraavaksi varmaan pitäisi niitä työjuttuja alkaa miettimään. Siinä mielessä tilanteeni on hyvällä mallilla, että ensi kesäksi on jälleen tuttua puuhastelua tiedossa kiviainesten parissa Lapin perukoilla. Varsinainen ”oikea” työnhaku alkaa sitten vasta kesän jälkeen. Toivottavasti noita kesätöitä pystyy venyttämään mahdollisimman pitkälle syksyyn.

Ennenkuin pääsen rentoutumaan kesätöiden pariin, täytyy vielä selvittää se GTK:n Special Paper -julkaisu, joka on tarkoitus tehdä englanniksi tuon gradutekstini pohjalta. Alustava deadline sille on vappu, joten huhtikuu mennee varmaan enemmän tai vähemmän tuon Special Paperin työstämisen parissa. Todennäköisesti en sitä itse aktiivisesti kirjoita, vaan olen enemmän valmiin tekstin oikolukijana ja aiheen ”erikoisasiantuntijana”. :D

Seuraavassa blogissa sitten muita kevään kuulumisia ja mahdollisesti valmistumisfiiliksiä..

– Ville K.