Se oli sitten siinä!

5.5.2017 | Ville Kallio

Gradun viimeistely voi olla yllättävän stressaavaa hommaa. Vaikka tekstin sisältö ja kielioppi olisi kaikin puolin kunnossa, voi tekstinkäsittelyohjelman omapäisyys aiheuttaa harmaita hiuksia. Omalla kohdallani tuskaa tuottivat muutamat tekstissä olevat kuvaviittaukset. Suomen kieli on siitä hauskaa, että meillä on runsaasti erilaisia sijamuotoja. Gradussani olin kuviin viitatessani käyttänyt sanamuotoa ”kuvassa”, josta Word ei kuitenkaan tuntunut tykkäävän, vaan pyrki aina ”salaa” palauttamaan tekstin perusmuotoon ”kuva”. En löytänyt (ilmeisesti osaamattomuuttani) sellaista kohtaa, mistä tämän ”hienon” toiminnon saisi kätevästi pois niin, että kuvia siirrettäessä näiden numerot kuitenkin päivittyisivät automaattisesti. Ajattelin sitten, että kirjoitusvaiheessa annan asian olla ja lisään nuo sijamuodot vasta kun asiakirja on täysin valmis. Tämä ei ollut toimiva ratkaisu, sillä muuttaessani docx -tiedostoa PDF-muotoon, viittaustekstien sijamuotoiset päätteet palautuivat aina perusmuotoon. Tuo muutos liittyi jollain tavalla asiakirjan tallentamiseen, jonka Word suoritti aina tiedostomuotoa muutettaessa, vaikka asiakirjaan ei olisi tehty mitään muutoksia.

En keksinyt tuohon muuta ratkaisua, kuin muuttaa sijamuotoja sisältävät ristiviittaukset tavalliseksi tekstiksi, jolloin Word viimein jätti sanat rauhaan. Perfektionistina tällainen kompromissiin päätyminen tietysti harmitti, koska en saanut asiakirjaa toimimaan kuten piti.

Edellä mainittua lukuun ottamatta isompia ongelmia ei viimeistelyvaiheessa ollut. Docx-tiedoston muuntaminen arkistointikelpoiseen PDF/A-muotoon ei aluksi onnistunut Wordin omalla toiminnolla, vaan ladatessani PDF-tiedostoa Laturiin (paikka mihin opinnäytteet ladataan sähköisesti), järjestelmä ilmoitti tiedoston yhteensopimattomuudesta. Ongelma ratkesi käyttämällä erillistä Muuntaja-palvelua, jolla tiedoston sai Laturin hyväksymään muotoon.

Opinnäytteen tarkistus oli yllättävän nopeaa. Pari päivää sen jälkeen, kun olin työni ladannut, se merkittiin hyväksytyksi ja siitä ansaitut 35 opintopistettä ja kiitettävä arvosana kilahtivat Weboodiin (sähköinen tietojärjestelmä, jossa voi mm. tarkastella opintosuorituksiaan ja ilmoittautua kurseille).

Huhtikuun 27. oli sitten se suuri päivä, jolloin allekirjoittaneen opiskelijaelämä tuli ainakin toistaiseksi päätökseen. Valmistumispäivänä ei kummempia seremonioita ollut, vaan yksinkertaisesti kävin hakemassa tutkintotodistukseni kansliasta. Jonkinlainen valmistumistilaisuus, ns. publiikki, on ilmeisesti tiedossa toukokuun loppupuolella, johon kaikki keväällä valmistuneet saavat kutsun. Ehkä sitä voisi vielä siellä käydä pyörähtämässä, vaikka en noista puku-tilaisuuksista hirveästi perustakaan. Sen jälkeen ei varmaan yliopistolle olekaan enää asiaa kuin korkeintaan ravintolapuolelle; ja sinnekin vain sen aikaa kun opiskelijakortti on voimassa.

Nyt valmistumisen jälkeen alkavat sitten toisenlaiset rutiinit. Työkkäriin ilmoittauduin työnhakijaksi jo valmistumispäivänä ja muutaman viikon päästä saan laittaa ensimmäistä ”raha-anomusta” vetämään. Pääseekin taas pitkästä aikaa byrokratian pariin täyttelemään ”lippulappusia” ja lähettelemään todistuskopioita milloin mistäkin asiasta. Onneksi (jonkun mielestä varmaan epäonneksi) nämä asiat hoituvat nykyään lähes kokonaan sähköisesti.

Onneksi olin opiskelujen alkuvaiheessa viisas ja liityin jo siinä vaiheessa ammattiliittoon ja työttömyyskassaan. Tuo kassan jäsenmaksu voi tuntua opiskelijan tuloilla suurelta (noin 100 €/vuosi), mutta toisaalta kassan maksama ansiosidonnainen päiväraha on huomattavasti Kelan työttömyyspäivärahaa/työmarkkinatukea suurempi, jolloin jäsenmaksut saa kuitattua jo kuukaudessa tai parissa. Lisäksi nuo jäsenmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, joten en näe syytä miksi liittoon ja työttömyyskassaan ei kannattaisi liittyä.

Kesätyötkin tässä alkavat vajaan kuukauden päästä ja siihen asti onkin aikaa ottaa ihan rennosti. Varmaan kotopuolessa tulee pyörähdettyä ja kun kevät pikku hiljaa alkaa etenemään ja lumi alkaa katoamaan katukuvasta, voi alkaa viettämään enempi aikaa ulkoilmassa.

Entäpäs sitten se graduuni liittyvä erillisjulkaisu (Special Paper)? Noh, sen suhteen voin ottaa rennosti. Oma työpanokseni sen tekemiseen painottuu valmiin tekstin lukemiseen ja mahdollisten asiavirheiden korjaamiseen. Toistaiseksi ei juuri ole korjattavaa ollut ja julkaisu pitäisi olla valmis tässä toukokuun aikana.

Seuraavan blogin aikaa tai aihetta en vielä sitten osaakaan sanoa. Valmistumisestani huolimatta varmaan vielä jonkin aikaa jatkan tätä kirjoittelua. Todennäköisesti jonkinlaista kesätyöjuttua on jossain vaiheessa tiedossa ja pari muutakin juttua on ollut mielessä, joista voisi kirjoittaa. Se selvinnee kuitenkin ajan kanssa.

Tällä kertaa näihin kuviin ja tunnelmiin!

– Ville K.