Kiviainespuuhastelua Lapissa – Osa 1

15.9.2017 | Ville Kallio

Tämän vuoden kesätyöurakka pyörähti käyntiin jo toukokuun puolella, jotakuinkin viikkoa aiemmin mitä parina edellisenä kesänä. Työn oleellisimpana osana on tänäkin vuonna Lapin alueen luonnonkivi- ja kiviainespotentiaalin selvittäminen, joskin tänä vuonna painotus on ollut enempi kiviainespuolella. Kartoitusta ei ole tehty täysin systemaattisesti kuten edellisinä vuosina, jolloin lähes kaikki paljastumat käytiin läpi, vaan tänä kesänä kohteet ovat valikoituneet pitkälti sen perusteella, millä etäisyydellä ne sijaitsevat valtaväylistä (esimerkiksi 10 km säteellä valtatie 4:stä). Pois ovat karsiutuneet kohteet, joista kiviaineksen mahdollinen louhinta ei ole esim. logistisista syistä järkevää. Kiviaines, hyvälaatuinenkin, on suhteellisen halpa raaka-aine (yleensä alle 10€/ tonni). Lopullisessa hinnassa logistiset kustannukset muodostavat suurimman osan. Kuljettaminen kovin kaukaa ei ole järkevää, joten kiviainesesiintymien olisi suotavaa olla mahdollisimman lähellä niiden käyttökohteita, kuten tietyömaita.

Kartoituspuuhat aloitettiin tänä vuonna Torniosta. Tämä oli sinällään ihan hyvä juttu, sillä kesä alkoi myöhään ja pohjoisempana oli lunta monin paikoin runsaastikin. Olihan sitä lunta Torniossakin, joskin lähinnä varjoisemmissa paikoissa. Säät eivät olleet kovinkaan kesäiset: navakkaa pohjoistuulta ja alle +5 astetta lämmintä. Kylmissä keleissä oli sentään se hyvä puoli, että räkkäaika siirtyi huomattavasti myöhäisemmäksi. Normaalisti räkkähelvetti repeää valloilleen juhannuksen jälkeen, mutta tänä kesänä oikeastaan vasta heinäkuussa alkoi sääskiä ja mäkäräisiä olla vaivaksi asti. Eikä silloinkaan niiden määrä ollut sellainen kuin aiempina kesinä.

Juhannukselle saakka työkuviot kuluivat kartoituksen merkeissä, mutta sen jälkeen homma onkin ollut huomattavasti vaihtelevampaa. Kartoituksen ohessa on tehty vaihtoehtoisia puuhia toisen projektin parissa. Edellisenä kesänä oli saatu päätökseen peruskartoitus Itä-Lapin luonnonkiviprojektissa ja potentiaalisimmissa kohteissa olivat alkamassa jatkotutkimukset. Tällä saralla oli luvassa mm. kallionpesua ja kivien halkaisua.

Hyvälaatuista luonnonkiveä etsittäessä on tärkeää, että kiven ulkoasu on mahdollisimman hyvin näkyvillä. Tällä tavoin nähdään, onko kiven väri ja kuviointi mahdollisesti kaupallisesti mielenkiintoinen. Puhtaalta pinnalta näkyvät myös paremmin mahdolliset virheet, kuten mikroraot tai muut heikkouskohdat, joilla voi olla merkitystä kiven louhintaa ajatellen. Jotta kallion pintaa voitaisiin tarkastella kunnolla, sitä kaivetaan (kaivinkoneella) paremmin esiin irtomaakerroksen alta. Esiin kaivettu kallionpinta on yleensä kuran peittämä, joten se on pestävä.

Pesua varten meillä oli käytössä muutamia kymmeniä metrejä paloletkua ja polttomoottorikäyttöinen pumppu. Vesipisteenä toimi kallioalueen keskellä oleva soistunut pieni lampi. Halkaisijaltaan noin 10 cm vesiletkun käsittely oli yllättävän kovaa työtä verrattuna normaaliin kartoitustyöhön. Alkuvaiheessa tuntui välillä, että letku vie miestä eikä mies letkua, mutta pienen harjoittelun jälkeen ”anakonda” alkoi pikkuhiljaa tottelemaan. :D

Kalliosta kivinäytteitä otettaessa työkaluna käytetään ensisijaisesti vasaraa tai lekaa, jotka soveltuvat hyvin nyrkinkokoisten kappaleiden irrottamiseen. Haluttaessa irrottaa suurempia kappaleita, on käytettävä muita keinoja, kuten kiilausta. Kiilauksen yhteydessä saadaan myös kiven tuoretta murrospintaa reilusti enemmän näkyviin mitä pelkästään käsinäytteissä. Irrotettavaan kiviblokkiin porataan suhteellisen tiheään, esim. 10 cm välein reikiä, joihin asetetaan metallisia kiiloja. Kiiloja naputellaan syvemmälle reikiin, jolloin kiveen kohdistunut jännitys halkaisee sen. Hyvin onnistuneen kiilauksen seurauksena kiveen syntyy siisti ja tasainen murrospinta. Useasti kuitenkin kivessä olevat pienet mikroraot ja muut poikkeamat aiheuttavat halkeamisen epätasaisesti.

Reikien poraamiseen käytettiin polttomoottorikäyttöistä iskuvasaraa (Cobra Combi), jonka käyttö pienen opettelun jälkeen kävi varsin sujuvasti. Yhteen noin 30 cm syvään reikään meni aikaa muutama minuutti. Kuluva aika riippuu täysin kiven kovuudesta ja lujuudesta. Mm. hienorakeiseen diabaaseiin reiän tekemiseen kuluva aika on huomattavasti pidempi kuin karkeaan graniittiin. Myös terän kuluminen vaikuttaa aikaan, joka tuli myös itse huomattua. Uudella terällä reikä syntyi graniittiin jopa kolmessa minuutissa kun siihen kuluneemmalla kesti jopa 10 minuuttia. Luonnollisesti pidempikestoinen poraaminen ja sen aiheuttama tärinä aiheuttaa varsinkin tottumattomalle käsiin melkoista rasitusta. Pareittain työskennellessä homma kuitenkin sujuu tehokkaasti kun vaihdetaan koneenkäyttäjää muutaman reiän välein.

Edellä kuvatuista vaihtoehtohommista siirryimme jossain vaiheessa takaisin kartoitushommiin. Tornion jälkeen kiviaineskartoitus jatkui Posion suunnalla, jossa oli ennakkoon valittu reilu 20 kohdetta, jotka oli käytävä läpi. Näiden lisäksi mukaan tuli vielä muutama ekstra-kohde. Posion jälkeen vuorossa olivat Sodankylä ja sitten Kittilä, joiden kohdalla sovellettiin hieman systemaattisempaa kartoitusta. Kittilä jääkin näillä näkymin tämän vuoden viimeiseksi kartoitettavaksi alueeksi. Ensi kesälle jäävät vielä Inari ja Utsjoki.

Työkuviot itselläni jatkuvat vielä syys-lokakuun vaihteeseen, joten seuraavaan blogitekstiin tulee vielä juttua syyskuun työpuuhasteluista sekä kesän aikana ”työn ohessa” tehdyistä päiväretkeilyistä, joista onkin kertynyt kuvamateriaalia varsin paljon. Tulossa on myöhemmin syksyllä vielä jonkinlainen reissukertomus enemmän tai vähemmän geopainotteisesta viikon roadtripistä Norjaan, jonka tein elokuun puolivälin paikkeilla.

– Ville K.