Työnhakukuvioita

7.3.2018 | Ville Kallio

Maisterin paperit sain käteeni viime keväänä hieman ennen vappua. Työnhaun suhteen ei ollut tuolloin erityisesti paineita, koska olin jo aiemmin keväällä varmistanut itselleni kesätyöpaikan samoissa hommissa, joissa olin ollut useampana aiempanakin kesänä. Kuten aiemmin olen maininnut, työ sinällään oli melko leppoista ja kulki vanhalla rutiinilla; muutamia uusia juttuja lukuun ottamatta. Aiemmin työnkuva oli ollut 100 % kartoittamista ja siihen liittyvää havaintojen digitointia. Uutena juttuna mukaan tuli jatkotutkimuksiin liittyvä lisänäytteenotto ja koelouhinnan esivalmistelu. Tehtävät eivät varsinaisesti olleet aiempaa haastavampia, lähinnä fyysisempiä, mutta siitä huolimatta ne olivat mukavaa vaihtelua.

Kesätyökuviot jatkuivat syyskuun loppuun asti, jonka jälkeen avautui uudenlainen tilanne: olin ensimmäistä kertaa yli seitsemään vuoteen työtön työnhakija. Opiskelut olivat paketissa ja opiskeluaikaisia kesätöitäkin oli tullut tehtyä jo sen verran paljon, että seuraavaksi olisi vuorossa ihan ne ”oikeat työt”. Työtilanne omalla alallani oli hieman parantunut siitä, mitä se oli ollut muutaman edellisen vuoden ajan taloudellisen notkahduksen jälkeen. Notkahdusta edeltävänä kaivosbuumina useat geologiaa pääaineenaan opiskelleet oli repäisty mukaan työmaailmaan jo ennen valmistumistaan. Kun kupla sitten puhkesi, voimakkaimmin leikattiin malminetsinnästä, joka tavallisesti työllistää geologeja melko hyvin. Myös kaivosten henkilöstömäärää leikattiin minimiin. Tämä näkyi luonnollisesti myös siinä, että kesätöitä oli tarjolla nihkeästi. Laskusuhdanteen aikana moni kaivosteollisuudessa työskennellyt geologi palasi koulunpenkille suorittamaan opintonsa loppuun. Useimmille tämä tarkoitti lähinnä gradun tekoa.

Aloitin syksyllä työnhaun melko verkkaisesti, koska pitkän opiskelurupeaman ja näitä seuranneiden kesätöiden jälkeen kevyt hengähdys oli paikallaan. Päivitin CV:n ja LinkedIn-profiilin ajan tasalle ja aloitin sitten kartoitella hieman tilannetta työmarkkinoilla.  Syksyllä on yleensä hieman hiljaisempaa, kun kenttäkausi alkaa lähestyä loppuaan. Malminetsintään liittyvät kairausohjelmat sijoittuvat pääosin talveen, koska monet malmiesiintymät sijaitsevat suomaastossa, joka on saavuttamattomissa sulan maan aikaan. Toiminnassa olevat kaivokset pyörivät toki vuoden ympäri kelistä riippumatta.

Ensi alkuun avoimia paikkoja ei ollut nähtävillä; ainakaan sellaisia mihin olisin kokenut olevani riittävän soveltuva (vaadittiin mm. vuosien kokemusta jostain spesifistä osa-alueesta). Laittelin muutamia avoimia hakemuksia ja sähköpostitiedusteluita pariin paikkaan, joista olin saanut vinkkejä. Tiedustelut eivät tuottaneet suoraa tulosta, mutta sain ehkä hieman jalkaa ovenväliin ja tein itseäni tunnetummaksi tulevaisuutta silmällä pitäen.

Ensimmäinen potentiaaliseksi katsomani paikka avautui lokakuun loppupuolella, jossa eräälle kaivokselle haettiin määräaikaiseen työsuhteeseen geologia. Työnkuvaan kuului mm. kairasydänten loggausta ja tunnelikartoitusta sekä erilaisia suunnittelutehtäviä yhdessä kaivosinsinöörin kanssa. Tehtävään liittyvät kriteerit täyttyivät omalla kohdalla ja laitoin hakemusta paikkaan. Olin hieman skeptinen, koska useat kesätyöpaikkoihin laitetuista hakemuksistani olivat vetäneet vesiperän.

Olin yllättynyt, kun hakemus tuottikin tulosta ja sain kutsun haastatteluun. Aiemmasta työhaastattelusta oli aikaa useita vuosia. Edellisvuosien kesätyöpaikat olivat järjestyneet pelkän hakemuksen perusteella ilman sen virallisempia haastatteluja. Valmistauduinkin huolella ja selvitin yleisimpiä kysymyksiä, mitä haastatteluissa kysytään ja myös mitä itse voisin kysyä haettavaan työhön liittyen. Tärkeää oli myös tehdä pientä itseanalyysia ja miettiä omia vahvuuksia ja heikkouksia. Analyyttisena ja itsekriittisenä persoonana tuo omien ominaisuuksien pohtiminen on hyvinkin tuttua hommaa, joten jonkinlaisen SWOT-analyysin laadintaan ei mennyt paljoa aikaa (listataan siis vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet).

Haastattelu meni varsin hyvin. Hyvällä valmistautumisella oli varmaankin osuutta asiaan. Loppuvaiheessa kielen vaihto englanniksi yllätti ehkä hieman, vaikka olinkin jollain tasolla osannut siihen varautua. Oma englannin kielen taitoni on ehkä hieman ruosteessa, koska kieltä tarvitsee puhua niin harvoin, mutta ilmeisesti osaamiseni oli ihan riittävää, koska sain siitä suoraan positiivista palautettakin.

Haastattelusta jäi ihan hyvä fiilis ja aloin jo miettimään, olisiko käynyt heti niin hyvä munkki, että saisin paikan. Viikon päästä haastattelusta sitten soittivat ja kertoivat, että olin jäänyt positiivisesti mieleen. Ihan loppuun saakka se ei ollut kuitenkaan ihan riittänyt, vaan pääsin toiselle sijalle. Näissä hommissa ei tosin hopeapalkintoja jaeta. Kokemus sinällään oli kyllä hyvin opettavainen ja antoi eväitä siihen, millaista tyyppiä vastaaviin hommiin haetaan ja millaisia asioita kannattaa haastattelussa painottaa.

Joulukuu oli työnhaun suhteen hiljaisempaa, joten ehti puuhailemaan yhtä sun toista muutakin; lähinnä ulkoilmaharrastuksia. Parina aiempana talvena tuli melko vähän harrasteltua mitään ihmeempää, koska oli niin huonot kelit. Ja koska olin laiska. :D Tälle talvelle on sattunut niin hyviä kelejä, ainakin tänne Oulun leveysasteelle, että olisi ollut suorastaan häpeällistä linnoittautua neljän seinän sisään. Joulua vietin taas tuttuun tapaan kotipuolessa Etelä-Pohjanmaalla ja Ouluun palailin loppiaisen jälkeen. Vuosien tauon jälkeen aloittelin tammikuussa hiihtoharrastuksen, jonka parissa onkin tullut vietettyä aikaa 2-3 kertaa viikossa. Lumikengätkin hetken mielijohteesta hankin, mutta niitä en ole vielä ehtinyt tositoimissa kokeilemaan; kenties nyt sitten hiihtolomalla olisi hyvää aikaa.

Työnhakujuttuja käynnistelin uudestaan tammi-helmikuun vaihteessa, jolloin alkoi myös jokavuotinen kesätyönhakurumba. Vaikka ensisijaisesti kesätyöpaikat onkin suunnattu opiskelijoille, ajattelin, että miksei myös vastavalmistuneena voisi hakea niitä. Muutamaan malminetsintähommaan laitoinkin paperia vetämään ja jäin odottelemaan.

Helmikuussa pääsin tutun kaverin suosittelemana keskustelemaan yhdestä työkuviosta, johon liittyisi mahdollisesti reissuhommia Ruotsin puolella, mutta ajankohta olisi vielä kysymysmerkki. Projektista vastaavan henkilön kanssa sovittiinkin haastattelusta maaliskuussa hiihtoloman jälkeen. Jäin hyvillä fiiliksillä odottelemaan…

Helmikuun puolivälissä kesätyöpaikkailmoituksia selaillessani silmääni sattui puolivahingossa ilmoitus, jossa haettiin kaivokselle nuorempaa geologia. Itselläni oli haussa malminetsintä ollut ykkösprioriteettina, koska niistä hommista omasin jonkinlaista kokemusta ja osaisin perustella paremmin miksi minut pitäisi valita. Kaivoshommat taas olivat itselleni, jos nyt eivät outoja, niin ainakin uusia. Olin kuitenkin ollut edellisenä syksynä haastattelussa hieman vastaavanlaiseen tehtävään ja sitä kautta olin jonkinlaisen kuvan saanut mitä työ pitäisi sisällään. Ja olisihan se opettava kokemus oppia myös kaivoksessa työskentelyä ja laajentaa perspektiiviään hieman isompaan mittakaavaan. Malminetsinnässähän tarkastelukohteena on yleensä nyrkin kokoinen, kilon pari painoinen kivenmurikka, mahdollisesti vieläkin pienempi. Kaivoksessa perusyksikkö on dumpperiautollinen, satoja tonneja. Kokoluokkien välinen ero vaikuttaa varsin absurdilta.

Laitoin hakemusta ja CV:tä sisään, ihan paria päivää ennen haun loppua. Itselläni ei ollut isompia odotuksia tuosta paikasta. Yllätyinkin kun heti seuraavalla viikolla sain yhtiön päägeologilta sähköpostia, jossa kyseltiin tämänhetkisestä tilanteestani; lähinnä olinko vielä opiskelija vaiko jo valmistunut. Saman tien sovittiin haastattelu Skypen kautta samalle viikolle. Olin ehkä hieman yllättynyt ja keskimääräistä hermostuneempi, sillä haastattelu käytäisiin englanniksi. Olin toki edellisenä syksynä haastattelussa suoriutunut ihan hyvin englanninkielisestä osuudesta haastattelusta, mutta nyt olisi koko setti vedettävä englanniksi.

Noh, turha stressi pois. Harjoittelin ennakkoon muutamia perusjuttuja ja haastattelun mahdollista kulkua sekä kirjoitin paperille muutamia hyödyllisiä kysymyksiä yritykseen ja työtehtävään liittyen. Ihan samanlainen valmistautuminen kuin mihin tahansa haastatteluun.

Haastattelupäivä sitten tuli. Alun tietoteknisten ongelmien jälkeen homma lähti rullaamaan ihan hyvin.  Haastattelu meni ihan hyvin ja mahdollisesta valinnasta luvattiin ilmoitella seuraavalla viikolla. Ajattelin, että saa nähdä kuin äijän käy tällä kertaa. Viikon verran saisi jännittää tuloksia.

Päägeologi soitti kuitenkin heti seuraavana aamuna ja kysyi, koska voisin aloittaa työt?

Tunne tuolla hetkellä oli hyvin erikoinen. Yllätys oli ehkä päällimmäinen tunne, sieltä alta sitten paljastui sekä järkytys että innostuneisuus. Ilmeisestikin jotain oli tällä kertaa mennyt koko lailla nappiin. Nyt onkin sitten monenlaista muutosta luvassa: uuden asunnon ja auton hankintaa, muuttokuvioita ja tietenkin jonkinlaista henkistä valmistautumista työhön.

Tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta ns. ”oikeissa töissä”. Aiemmat työsuhteeni ovat yleensä olleet määräaikaisia pätkiä opiskelujen ohessa tai lyhyitä kesäsijaisuuksia. Määräaikainen tämä nykyinenkin sopimus on ainakin alkuun, mutta ymmärsin, että sopimuksen jatkosta voidaan neuvotella myöhemmin. Työt alkavat huhtikuun alussa, pääsiäisen jälkeen. Ensimmäiset kaksi kuukautta on intensiivistä harjoittelua, jossa perehdyn kaikkiin työssä tarvittaviin perusjuttuihin.

Maaliskuu menee itselläni siis melko kiireisesti asioita hoitaessa. Uusi asunto työskentelypaikkakunnalta on jo alustavasti katseltuna, se täytyy vielä varmistaa. Todennäköisesti pidän ainakin kevään ajan asuntoa myös Oulussa, jolloin voin kaikessa rauhassa hoitaa muuttokuviot. Uusi asunto on puolet nykyistä pienempi, joten suuri on huonekaluista ja turhasta roinasta on saatava pois. Huonekalut varmaan menevät lahjoituksena jonnekin, kivikokoelma ja muu roina sitten kotipuoleen Etelä-Pohjanmaalle varastoon. Toki noista kivistä voisi valikoida ne hienoimmat ja kehitellä niille oman hyllyn sinne uuteen paikkaan. Tuo uusi asunto tulee todennäköisesti olemaan vain väliaikainen asumisratkaisu, sillä nyt kun kolmen vuoden aikana on tottunut vähän väljempään asumiseen, voi tuntua ”ahdistavalta” ahtautua pienempään. Ennen nykyistä asuntoa asuin kuitenkin 5 vuotta pienessä solukammiossa, joten ehkä sellainen menee vielä tilapäisenä ratkaisuna. Onneksi olen melko suurpiirteinen ja arkiasioissa vähään tyytyväinen. :D

Suurin yksittäinen uusi hankinta tulee olemaan auto. En ole moneen vuoteen omistanut kyseistä kapinetta ja vähän taas jännittää, millainen rahanreikä ja murheenkryyni sellaisesta tulee. Noh, ehkä töissä käyvänä ansaitsisi sen verran, että on varaa pitää tuommoistakin ylellisyyttä kuin auto.

Ajattelin nyt kuitenkin ensin viettää leppoisen hiihtoloman kotipuolessa ja ruveta sitten toden teolla valmistautumaan tuleviin haasteisiin. Tätä blogia jatkan vielä ainakin hetken aikaa. Sen matkakertomuksen haluaisin saada valmiiksi tässä keväällä. Varmaan viimeinen teksti tulee sitten kun pääsen asettumaan uudelle paikkakunnalle ja työkuviot kunnolla alkavat.

– Ville K