Anna opiskelee biologiaa Oulun yliopistossa.
Kesän lähestyessä alkavat deadlinet painaa päälle. Keväällä on yleensä paljon tenttejä, ja tänä vuonna aikaa on vienyt myös kandin loppurutistus. Silti olen järjestänyt itselleni myös muuta tekemistä.
Usein sanotaan, että eihän sillä nyt niin ole väliä, se on vain kandi. Tässä kandiani kirjoittaessa heräsin kuitenkin miettimään, onko se sittenkään niin turha juttu.
Kun lukioikäisenä aloin ensimmäisen kerran miettiä biologian opiskelua, en tajunnut, kuinka paljon törmäisin matematiikkaan yliopistossa.
No huhhuh, jopas on edellisestä bloggauksesta vierähtänyt aikaa! Kadonneiden päivien arvoitus ei ole ratkennut, mutta niin sitä vaan jo helmikuun loppupuolta eletään. Uusi vuosi ja uudet tuulet, saa nähdä, mitä ne tullessaan tuovat…
Lokakuu, joka hujahti melkein nopeammin kuin syyskuu, toi tullessaan arkista aherrusta, mutta myös ensimmäisen ”syysloman” yliopisto-opiskelujeni aikana. Tulinpa myös heittäneeksi villasukat nurkkaan pariksi illaksi, etten ihan sammaloidu. :)
Varmoja merkkejä syyslukukauden alkamisesta ovat Vulcanalia, järjestömessut ja fuksisuunnistus. Tällä iällä bilettäminen on jäänyt vähemmälle, mieluummin kääriydyn nykyään iltaisin sohvan nurkkaan villasukat jalassa katsomaan jotain sarjaa.
Jos minun pitäisi valita kaksi sanaa kertomaan kesästäni, ne olisivat matkustaminen ja vastakohtaisuudet. Kilometrejä on kertynyt, erityisesti junien penkkejä on kulutettu, on shoppailtu pääkaupungissa ja lyllerretty sian kakassa ympäri Suomen maaseutua.
Moikka! Olen 25-vuotias biologian opiskelija ja aloitan syksyllä neljännen vuoteni (huhhuh, mihin nämä vuodet oikein katoavat!?).