Olen neljännen vuoden kemian opiskelija, jonka kutsumus on johdattanut valitsemaan puoli vuotta sitten epäorgaanisen analyyttisen kemian suuntautumisvaihtoehdon.
Vaikka viisi vuotta opiskelua lukion jälkeen tuntuu pitkältä ajalta ennen mahdollista työelämään siirtymistä, on tuosta ajasta jäljellä enää viimeinen vuosi.
Poznanin kesäkoulu on nyt virallisesti ohi; palautetta on annettu ja saatu, todistukset pokattu ja päätösillallinen nautittu. Loppujen lopuksi aika on kulunut nopeasti ja reissu saa minulta positiivisen loppuarvosanan.
Hylkäsin ajatukset vaihto-opiskelusta jokin vuosi sitten, mutta kun minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua parin viikon kansainväliseen kesäkouluun, tartuin lyhyen harkinnan jälkeen tilaisuuteen.
Etelä-Varangin kunnassa ei voi olla huomaamatta vanhan rautakaivoksen läsnäoloa. Vuosien 1906 ja 1996 välillä 25 neliökilometrin alueelle levittäytyvästä avokaivoksesta on louhittu 488 miljoonaa tonnia kiveä, eli määrä, jolla voisi rakentaa 2500 kilometriä 10 x 6 metristä tietä.
Tässä vaiheessa vuotta monet opiskelijat ovat hajaantuneet kesätöihin ja yliopistolla on ollut jo jonkin aikaa varsin hiljaista, vaikka peruskoulut ja lukiot sulkevat ovensa vasta lakkiaislauantain jälkeen.
Kuinka vähän on vähän? Kotikokin kannalta hyppysellinen on melko pieni maustemäärä.
Vapun aloittaminen tuntuu aikaistuvan vuosi vuodelta. Tänä vuonna kemian laitoksen opiskelijoiden ja henkilökunnan perinteisiä Maljankohottajaisia vietettiin jo ennen Pääsiäistä.
Kesä tekee kovasti tuloaan. Sen huomaa myös jutustelun sivuavan yhä useammin kesätöiden alkamisajankohtaa.
Sen tunnistaa kirkkaista loisteputkista, kuluneista sohvista ja vanhasta pirttikalustosta. Seiniltä löytyy mitä erilaisimmista ansioista myönnettyjä kunniakirjoja, yhdet keltaiset haalarit ja pari jaksollista järjestelmää
UNESCO:n nimeämä kemian vuosi on lähtenyt Suomessakin käyntiin Helsingissä ja Tampereella pidetyissä yleisötilaisuuksissa. Lisäksi kansainvälisen Unesco Courier –verkkolehden tammi-maaliskuun numero on omistettu kemian vuodelle.