Olen neljännen vuoden kemian opiskelija, jonka kutsumus on johdattanut valitsemaan puoli vuotta sitten epäorgaanisen analyyttisen kemian suuntautumisvaihtoehdon.
Ensimmäiset muistot esiintymisestä koulussa ajoittuvat monella varmasti alakouluun. Omalta kohdaltani mieleen on jäänyt koko luokan edessä pidetty lyhyt esitelmä itse valitusta kirjasta.
Opiskelijaelämästä on monilla yksipuolinen mielikuva; bileitä, haalaribileitä, poikkitieteellisiä bileitä, vähintään viikon kestävä vappu ja niin edelleen.
…vaikka opiskella. Linnanmaan kampuksella nälän tunnetta torjutaan kuudessa ravintolassa, jotka on ripoteltu ympäri laajaa taloa.
Kun viime keväänä pyysin kanditaatin tutkielman aiheen, sain aiheen lisäksi kutsun osallistua analyyttisen kemian ryhmäpalavereihin.
Kiertäessään yliopiston mikroluokkia vapaata tietokonetta etsiessä mieleen nousee usein kysymys ”Onko kaiken pakko olla netissä?”.
Joulukuun lopun rauhallisuus vaihtui jo viikko sitten asteittaiseen vilkastumiseen yliopiston käytävillä. Jonnekin kiirehtivien tai maleksivien ihmisten määrä kasvoi samaan tahtiin kuin jonot Aularavintolassa pitenivät.
Vain kaksi ja puoli viikkoa kestäneen joululoman jälkeen paluu yliopistolle ei ole sujunut erityisen pehmeästi, vaan iso vaihde on pukattu pykälään heti ensimmäisellä viikolla.
Yliopiston käytävät ja ruokalat ovat jo suurimmalta osin hiljentyneet. Facebook tukee kampuksella tehtyjä empiirisiä havaintoja; jo viikon ajan kaveri toisensa jälkeen on ilmoittanut facebook-kansalle aloittavansa joululoman.
Joulu tulee aina yhtä kavalasti; ensimmäiset joulumainokset ilmestyvät ennen kuin lumi ehtii kunnolla maahan, joten jouluun tuntuu koko ajan olevan pitkä aika.
Tähän mennessä oman laitoksen henkilökunta on tullut melko tutuksi tai ainakin kunkin opetustyylistä on kehittynyt jokin käsitys.