Miro opiskelee fysiikkaa Oulun yliopistossa ja toimii Sigma-killan tiedottajana.
Kesä meni ja toka opiskeluviikko on lähtenyt käyntiin. Ajattelinkin palata taas blogien pariin ja pyhitettäköön tämä teksti kesän päivittelyyn ja muuhun tajunnanvirtaan.
Aikoinaan luultiin, että atomit ovat pienimpiä aineen rakenneosia. Tämähän on osoitettu kuitenkin vääräksi kauan aikaa sitten. Mistä kaikki sitten koostuu ja miksi ovatkin nykyään perimmäiset kysymykset.
Pikkupoikana ollessani lyhyt tattipää en pystynyt avaamaan ovea, koska en yltänyt kahvaan. Kun kasvoin pidemmäksi ja juuri ja juuri ylsin kahvaan, tunnuin osaavan oven avaamisen aivan kuin olisin tehnyt sen ennenkin.
Vuonna 1911 huomattiin, että beetahajoamisen – eli elektroni- tai positronihajoamisen – energiaspektri oli vastoin odotuksia jatkuva. Tämä oli ristiriidassa energian ja liikemäärän säilymislakien kannalta.
Kiinteän aineen fysiikka tutkii – yllätys, yllätys – kiinteän aineen ominaisuuksia. Näihin ominaisuuksiin kuuluu muun muassa hilarakenteet, hilavärähtelyt, sidosenergiat ja vaikka mitä muuta.
Teen kurssitehtäviä konemaisesti hakaten päätäni seinään, mutta lopulta ymmärrän. Katson peiliin ja tajuan olevani. Mutta mutta… Ymmärränkö tosiaan olevani vai olenko vain ymmärtävinäni?
Taantuma vaikka onkin, niin kesätyöpaikkoja varmasti löytyy monen monta eri aloilta, joten ei kannata lannistua.
Reilu vuosi sitten istuskelin Sigman kiltahuoneella, jota kopiksikin kutsutaan. Koppi oli erityisen täynnä ihmisiä, joka vielä viime lukuvuonna oli syystä jos toisesta aika harvinaista.
Viime syksynä tuli oltua yliopistolla laskupäiväavustajana mekaniikan kurssilaisille ja tämän vuoden puolelle sain jatkoa työsopimukseeni.
Olen 23-vuotias toisen vuoden fysiikan opiskelija täällä Oulussa, vaikkakin valmistuin lukiosta Vantaalla Tikkurilan lukiosta.