Sara-Juulia opiskelee maantiedettä Oulun yliopistossa.
Kävin huokailemassa Barcelonan luonnolle ja kauneudelle muutama viikko sitten avomieheni vieraana. Sain huomata myös, ettei maantieteilijyyttä saa käännettyä ”pois päältä”, vaan se antaa matkailulle oman lisäyksensä havaintoina ja huomioina.
Ajattelin kirjoittaa teille vähän Oulusta muualta tulleen opiskelijan näkökulmasta. Olen itse kotoisin kaksikielisestä Pedersören kunnasta, missä bussi kulkee kerran tunnissa. (Ja tämä siis aikavälillä 8-16.) Yläkoulun ja lukion olen kulkenut Pietarsaaren kouluissa.
Ulkona on saanut nauttia talven ihmemaa-maisemasta jo pitkään, ja auringonpaisteen myötä sää on ollut kirkkaampi kuin koskaan.
Luonnonmaantieteen kenttäkurssi 19.–29.8. Oulangan kansallispuistossa jätti poislähtemättömän vaikutuksen tulevaan maantieteilijään.
Olen ollut kaiketi ahkerana ensimmäisenä vuotenani yliopisto-opiskelijana. Nopat, eli opintojaksoista saamistani opintopisteistä koostuva luku, lähentelee jo 130:tä.
Vuosi fuksina on kulkeutumassa matkansa päähän, ja on aika vähän muistella kaikkea tapahtunutta. Vappu toimi fuksivuoden loppusoittona johon mahtui monta erilaista tapahtumaa.
Kävin Luontoliiton järjestämän Petolähettiläskoulutuksen tuossa pari viikkoa takaperin, missä meitä koulutettiin tiedonvälittäjiksi lukioihin sekä ylä- ja alakouluihin.
Viime viikolla me maantieteen fuksit pääsimme käyttämään ihka ensimmäistä kertaa haalareita! Monta iltaa on tuskailtu haalarimerkkejä ommellen, mutta hyvässä seurassa rakot ja neulanpistokset eivät tuntuneet niin tuskaisilta.