Suvi ja Mikko ovat maantieteenopiskelijoita. Molemmat ovat suuntautuneet luonnonmaantieteeseen ja lisäksi he opiskelevat aineenopettajaksi.
Nyt on kulunut kaksi vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni tälle sivustolle. Paljon on sen kahden vuoden aikana tapahtunut ja nyt on aika lopettaa blogien kirjoittaminen.
Koko opiskelun ajan olen ollut hieman yli-innokas kurssien valinnassa. Olen tehnyt keskimäärin 70 opintopistettä vuodessa, koska on ollut paljon pakollista mitä pitää käydä, mutta myös paljon mielenkiintoisia kursseja jotka olen halunnut käydä.
Syksy etenee hirmuista kyytiä eikä blogejakaan ole ehtinyt siinä välissä oikein kirjoittamaan. Mutta onnistuessani sähläämään tämän aamun harjoitukset, jäi blogin kirjoittamiseen sopivasti aikaa! Tässäpä siis hieman kuulumisia loppusyksyn osalta!
Jo pari vuotta sitten Atlas ry:n hallituksessa alettiin haaveilla omasta excursiosta. Sellaista ei ollut useampaan vuoteen järjestetty ja meinasipa se jäädä nytkin järjestämättä.
Syksy alkaa olla jo pitkällä ja opiskelujenkin pitäisi olla jo täydessä tohinassa, mutta mitä tekee viidennen vuoden opiskelija? Töitä ja gradua!
Tänä syksynä en voi sanoa että tämän vuoden opinnot alkoivat syyskuun alussa, koska kesä kului opiskelujen parissa. Syksyn opinnot kuitenkin käynnistyivät Kilpisjärvellä kenttäkurssin muodossa syyskuun ekalla viikolla.
Raubergstulenissa söimme illallisen, jonka jälkeen matkan järjestäjät kertoivat seuraavien päivien ohjelmasta. Lisäksi eräs tutkija kertoi ikiroutaan ja ilmastonmuutokseen liittyvästä tutkimuksesta, jota he tekevät Jotunheimin vuoristoalueella.
Viime keväänä Atlaksen listalle tuli mailia jossa meiän luonnonmantsan professori kyseli että haluaisiko joku lähteä Norjaan excursiolle jonka aiheena on ikirouta. Minähän innostuin aiheesta heti ja laitoin mailia takasin että kyllä kiinnostaa ja kovasti!
Kuukausien puurtamisen jälkeen sain vihdoin kasvatustieteen loputkin suoritukset tehtyä ja nyt on sitten pedagogiset opinnot suoritettu! Samoiten tämän kevään opinnot on takana ja voin rauhassa keskittyä työn tekoon.