Topi opiskelee matematiikkaa Oulun yliopistossa.
Rakas blogini, olen pahoillani, että viime jakso ja työmäärä kaamoksen keskellä vei minut kauas sinusta tenttimateriaalin ja töiden ääreen. Tänä vuonna lupaan olla taas ahkerampi.
Ensimmäinen periodi alkaa olla lopuillaan, syksy and. On aika mietiskellä hieman, mitä uusi opiskeluympäristö ja syksy ovat tuoneet tullessaan ennen kuin käännetään lehteä talveen ja toiseen, vähän intensiivisempään opiskelujaksoon ennen lomaa ja mahdollista napapiirin partaukon vierailua.
Pitemmittä puheitta. Tulin eilen illalla viikonlopun mittaiselta Kuusamon visiitiltä, joten tämänkertaisen tekstin aihe olkoon osuvasti opiskelijan ajoittainen reppureissuelämä.
Moni Linnanmaalla kulkeneista on varmasti miettinyt, mitä yliopiston arki oikeastaan on? Mitä ison moniosaisen betonisen rakennuksen sisällä tapahtuu?
”Syksy tulee, lehdet lakastuu, sitten talvi ja alkaa pakastuu, kevät saapuu ja jengi rakastuu, kesä loppuu ja tuntuu ettei koskaan takas tuu..”
Vihdoin heinäkuussa oli postiluukku kolahtanut, kun poikkesin reissun päältä kotiin. Yliopiston kirje oli löytänyt tiensä oikeaan osoitteeseen ja päätti läväyttää silmille tonneittain uutta asiaa heti kun nurkasta varovasti paperipinoa avasi.
Herätyskello kilisee ja aamu on jo avautunut ulkona, kun heräät yksin. 5-50 avaamatonta pahvilaatikkoa ja 6-60 hoitamatonta asiaa, mutta vain yksi päivä aikaa hoitaa ja järjestää kaikki tämä. Seuraavana päivänä uudet mieleen tulleet asiat hoidettavana. Tästäkö se opiskelijaelämä lähtee?