Olen toisen vuoden biologian opiskelija ja erikoistun biotieteisiin, joko kasvi- tai eläinfysiologiaan.
Nyt nyt sujuu. Tänään biokemian laskareissa osasin tehdä kaikki tehtävät. Olin vielä nopea, laskeminen tuntui sujuvan kuin vettä vaan.
Yliopistossa luennoille ei ole pakko mennä. Opiskelutahti on määriteltävä itse. Tällainen etätyö vaatii itsekuria. Itseään on tarkkailtava: Opinko nämä asiat, ymmärränkö mistä puhutaan, onko minulle hyödyllistä istua luennoilla, jaksanko keskittyä?
Pahoittelen kaiken rinnastamista juoksuun, mutta olen miettinyt, ovatko nämä maratonin ensimmäiset vai viimeiset kilometrit? Olen opiskellut peruskoulun ja lukion kaksitoista vuotta, yliopistossa aloitan toista.
Eräällä kurssilla viime keväänä jokaiselle työparille jaettiin lasipullo, jonka sisällä oli valkosilmäisiä kärpäsiä. Tehtävänä oli selvittää minkä geenin mutaatiosta valkosilmäisyys kyseisessä kannassa johtui.
Opiskelijat lusmuilevat. Opiskelijat juovat liikaa kaljaa. Opiskelijat pitäisi lähettää Kiinaan näkemään todellista opiskelua.
Molekyylievoluution laskut, englannin puhekurssi, kemian perustyöt viimevuodelta, joudunko lajintuntemuksiin, menevätkö mitkä kurssit päällekkäin, pitää muistaa tulostaa kurssimoniste, missä avaimet.
Yliopistossa riittävä opiskelumäärä täytyy määritellä itse. Ei ole jatkuvaa kotitehtävien virtaa jonka tehtyään voi sanoa tehneensä tarpeeksi. Aloitan toista vuotta biologialla. Opiskelijana ongelmanani on tasapainon löytäminen ja priorisointi.